Motive analysis

This page is a knowledge crystal of subtype method. The page identifier is Op_en5362
Moderator:Jouni (see all)
This page is a stub. You may improve it into a full page.
Upload data {{#opasnet_base_link:Op_en5362}}

Motiivianalyysi on menetelmä, jolla selvitetään jaetun ymmärryksen puitteissa eri toimijoiden näennäisiä tai todellisia motiiveja ja arvoja. Oletetaan tilanne, jossa vaikutusarvioinnissa tarkastellaan mahdollisten päätösten joukkoa A = (a_i), jossa indeksi i = 1..n, n=mahdollisten päätösten lukumäärä. Seurausten yhteiskunnallista arvostusta eli utiliteettia kuvaa joukko U = (u|A). Tarkasteltaessa joukkoja U ja A voidaan todeta, että jokin tarkasteltava päätös ei ole käytännössä mahdollinen vaikka sillä on suuri utiliteetti, koska jokin toimija voi ja luultavasti estää yrityksen toimeenpanna kyseisen päätöksen. Kiinnostavaa on ymmärtää miksi.

Niinpä motiivianalyysissä laajennetaan vaikutusarviointia siten, että toimijan tärkeänä pitämät seikat ja arvot sekä mahdolliset uudet päätösehdotukset sisällytetään vaikutusarviointiin, jolloin siitä saadaan uusi versio A₂ ↠ U₂. Olennaista on tarkastella a) muuttuuko jaetun ymmärryksen mukainen päätösvaihtojen prioriteetti, b) mitkä ovat olennaiset erot kyseisen toimijan ja jaetun ymmärryksen mukaisissa päättelyissä, c) mitä nämä erot paljastavat toimijan arvoista (olettaen rehellinen ja rationaalinen toimija) ja d) ovatko nämä erot ja arvot hyväksyttäviä jaetun ymmärryksen näkökulmasta.

Käytännön esimerkkinä voidaan tarkastella vuoden 2011 rahoituskriisiä Euroopassa ja erityisesti Kreikan apupakettiin liittyviä vakuuksia. Suomi neuvotteli EU:n apupakettiin Kreikalle omat erityisehtonsa käteisvakuuksista, mitä muissa maissa on pidetty epäreiluna kotiinpäin vetämisenä. Yksinkertaistettuna tilanne on seuraava. Alkuperäisessa vaikutusarvioinnissa on kaksi päätösvaihtoehtoa

A = (a1: apua ei anneta, a2: apua annetaan) 

ja arvioinnin tuloksena kaksi todennäköistä lopputulosta

U = (u|a1: Kreikka joutuu selvitystilaan, u|a2: Kreikka saa lisäaikaa taloutensa korjaamiseen). 

Koska päätös on tehtävä EU:ssa yksimielisesti, Suomen vakuusneuvottelun ratkaisu muuttaa olennaisesti tarkastelua ja edellyttää motiivianalyysia. Suomen ääneenlausuttu tavoite on toimia kansan tahdon mukaisesti vaalilupausta toteuttamalla. Muiden EU-maiden tavoite puolestaan on jäsenmaiden yhteinen vastuunkanto ilman välistävetoja. Päivitetty analyysi kuuluu seuraavasti:

A = (
    a1: EU ei anna apua, a2: EU antaa apua;
    b1: Suomi vaatii vakuudet osaksi apupakettia, b2: Suomi luopuu vakuusvaatimuksista;
    c1: muut EU-maat hyväksyvät Suomen vaatimuksen, c2: muut EU-maat eivät hyväksy Suomen vaatimuksia)

U = (
    u1=u|a1,b1,c1: Kreikka selvitystilaan, kansan tahto toteutuu, välistäveto
    u2=u|a1,b1,c2: Kreikka selvitystilaan, kansan tahto toteutuu, yhteisvastuu
    u3=u|a1,b2,c1: Kreikka selvitystilaan, vaalilupaus petetään,  välistäveto
    u4=u|a1,b2,c2: Kreikka selvitystilaan, vaalilupaus petetään,  yhteisvastuu
    u5=u|a2,b1,c1: Kreikalle lisäaikaa,    kansan tahto toteutuu, välistäveto
    u6=u|a2,b1,c2: Kreikalle lisäaikaa,    kansan tahto toteutuu, yhteisvastuu
    u7=u|a2,b2,c1: Kreikalle lisäaikaa,    vaalilupaus petetään,  välistäveto
    u8=u|a2,b2,c2: Kreikalle lisäaikaa,    vaalilupaus petetään,  yhteisvastuu

Koska jokainen toimija voi päättää asiasta vain omasta puolestaan, syntyy peli, jossa eri toimijoiden on yritettävä ennakoida toisten tekemien päätösten todennäköisyyttä ja suhteuttaa omaa toimintaansa siihen. Aluksi voidaan todeta, että Suomen kannalta selvästi u|b₁ > u|c₂, mutta esimerkiksi Saksan kannalta u|b₁ < u|c₂. Edelleen, Suomi voi päättää vain osapäätöksesta, jolloin se joutuu miettimää, kumpi on suurempi:

u|b1 = ui*P(ui), missä i = (1,2,5,6) vai
u|b2 = ui*P(ui), missä i = (3,4,7,8)? 

Tällä hetkellä näyttää, että u|b₁ > u|b₂. Vastaavasti muut jäsenmaat joutuvat punnitsemaan

u|c1 = ui*P(ui), missä i = (1,3,5,7) vai
u|c2 = ui*P(ui), missä i = (2,4,6,8)? 

Mielenkiintoiseksi motiivianalyysin tekee se, että vaikka arvoarvostelmat (utiliteetit) u saa demokraattisessa yhteiskunnassa kukin valita itse, todennäköisyyksinä P(u) on perustellumpaa käyttää jaetun ymmärryksen mukaisia lukuja kuin henkilökohtaisia arvioita. Näin päästään tilanteeseen, jossa a) yhteisö voi edellyttää jäsentään tunnustamaan tosiasiat ja luopumaan harjaisista todennäköisyysarvioistaan ja b) käyttämällä jaettuja todennäköisyyksiä saadaan paljastettua toimijan arvostukset muiden silmissä; yhteisö voi edellyttää, että toimija tunnistaa ja tunnustaa sen, miltä tilanne muista näyttää, vaikka sitä ei suoraan voikaan käyttää toiseen kohdistuvana vaatimuksena mielipiteen tai toiminnan muuttamiseksi.