From representative to participatory democracy
This page is a nugget.
The page identifier is Op_en2718 | |
|---|---|
| Moderator:Nobody (see all) Click here to sign up. | |
|
| |
| Upload data
|
Unlike most other pages in Opasnet, the nuggets have predetermined authors, and you cannot freely edit the contents. Note! If you want to protect the nugget you've created from unauthorized editing click here |
HS - Mielipide - 2.1.2009 - 5545 merkkiä - 1. painos
Kansanvallasta siirryttävä kansan valtaan
"Kansalaisten mielipiteet pitää kyetä kokoamaan ja kanavoimaan päätöksenteon pohjaksi."
Edustuksellinen demokratia oli 1900-luvun suuri menestystarina. Ihmiset valitsivat edustajansa päättämään heidän puolestaan yhteisistä asioista. Valituiksi tulivat arvostetut, osaavat ja keskimääräistä koulutetummat kansalaiset.
Ihmiset olivat tyytyväisiä. Heillä oli äänioikeus, ja heidän valitsemansa luottoedustajat hoitivat kansakunnan asioita paikallisesti ja valtakunnallisesti. Se riitti vuosikymmeniä.
Järjestelmän oikeutus alkoi rakoilla ihmisten mielissä 1980-luvulla. Koulutus- ja elintaso olivat nousseet. Muuttoliike, kulttuurinen eriytyminen ja kansainvälistyminen mursivat yhtenäiskulttuurin ja perinteisen yhteisöllisyyden.
Yksilöllistyminen korosti ihmisten omia valintoja ja omaleimaisuutta aikaisemman kansalaisuuskäsityksen sijasta. Kiinnostus poliittista ja ammattiyhdistystoimintaa kohtaan väheni dramaattisesti.
Tilalle tuli kuluttajakansalaisuutta, identiteetti- ja yhden asian liikkeitä sekä monipuolista kulttuurista harrastamista. Puoluepoliittinen toiminta ja muut yhteiskunnallisen osallistumisen muodot eivät reagoineet ihmisten arvostusten ja käyttäytymisen muutokseen.
Tässä tapahtui virhe. Ihmisille ei riittänyt enää se, että he antoivat neljän vuoden välein avoimen valtakirjan päättäjille hoitaa ja päättää asioista mielensä mukaisesti. Sokean luottamuksen ajat poliitikkoja ja heidän päätöksentekokykyään kohtaan olivat ohitse. Ihmiset halusivat osallistua ja vaikuttaa myös vaalien välillä.
Puolueet eivät tätä nähneet tai tunnistaneet. Ne keskittyivät hämmästelemään uutta tilannetta ja jopa moitiskelemaan ihmisiä vääränlaisesta asennoitumisesta. Kritiikki suunnattiin myös mediaan, jonka katsottiin pinnallistavan ja henkilökeskeistävän suomalaisen politiikan. Syyttelyn sijasta niiden olisi tullut uudistaa omaa toimintaansa ja monipuolistaa osallistumisen mahdollisuuksia.
Elämme edelleen samanlaista tilannetta, vaikka olemme siirtymässä 2010-luvulle. Edustuksellinen demokratia potee uskottavuuskriisiä. Tämä näkyy alhaisina äänestysprosentteina ja poliitikkojen heikkona arvostuksena. Puoluetoiminta näivettyy, koska tarvittavia radikaaleja uudistuksia ei ole tehty.
Kokoomuksessa on eniten merkkejä uudistumisesta, mikä onkin näkynyt hyvänä vaalimenestyksenä. Kansanvallasta on korkea aika siirtyä kansan valtaan.
Edustuksellisesta demokratiasta tulee siirtyä osallistuvaan demokratiaan, jossa ihmisille annetaan muitakin tapoja osallistua ja vaikuttaa kuin äänestäminen määrävuosin.
Osallistuva demokratia tarkoittaa aidon vuoropuhelun aloittamista ihmisten kanssa. Ihmisiä kuullaan ja kuunnellaan. Heidän näkemyksilleen ja mielipiteilleen annetaan arvoa. Heidät otetaan mukaan yhteisten asioiden pohdintaan.
Käytännön keinoina ovat sähköiset kansanäänestykset tärkeistä asioista, kansalaisaloitteiden aktiivinen hyödyntäminen, kansalaispaneelit, kuulemis- ja keskustelutilaisuudet viranhaltijoiden ja päättäjien kanssa, palautekanavat, aktiivinen ja avoin tiedottaminen valmisteltavina olevista asioista sekä päättäjien ja kansalaisten välisen henkisen kuilun umpeen kurominen.
Yksi konkreettinen esimerkki ovat kansalaisten konsultaatiot, joita on toteutettu Suomessa muiden EU-maiden tavoin. Nuorten ja aikuisten kanssa pidetyt tilaisuudet ovat osoittaneet, että ihmiset ovat kiinnostuneita pohtimaan ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja muotoilemaan niistä yhdessä kannanottoja.
Tämän tapaisia kokeiltuja ja testattuja menetelmiä kannattaisi käyttää kansalaismielipiteen kokoamisessa ja kanavoimisessa osaksi päätöksentekoa. Näin ihmisten mielipiteet eivät jäisi yksittäisiksi ajatuksiksi, joita on vaikea hyödyntää päätöksenteossa, vaan olisivat yhdessä muotoiltuja tiettyjen kansalaisryhmien näkemyksiä.
Verkkokeskustelujen yksi ongelmahan on yleensä se, että ne jäävät mielipiteidenvaihdoksi bittiavaruudessa ilman konkreettista vaikutusta. Tällainen ei pitkään motivoi. Kansalaisten mielipiteet pitää kyetä kokoamaan ja kanavoimaan päätöksenteon pohjaksi.
Osallistuva demokratia on virkahallinnolle ja päättäjille vaativa ja jopa kiusallinen järjestelmä, koska siinä kansalaiset ovat aktiivisia, kantaaottavia ja jopa kriittisiä. Heillä on mahdollisuudet osallistua asioiden käsittelyyn ennen päätöksentekoa, eikä vasta jälkikäteen valituksin, kuten nykyisin on usein Suomessa tilanne.
Kansainvälisessä vertailussa Suomi ei sijoittunut korkealle hallinnon avoimuudessa ja kansalaisten osallistamisessa muun muassa verkkopalvelujen avulla.
Olennaista on, että ihmiset kokevat, että heitä kuunnellaan. Heidän mielipiteillään pitää olla arvoa, ja heillä on oltava erilaisia tapoja osallistua ja vaikuttaa yhteisiin asioihin ja niistä päättämiseen. Lopullinen päätöksenteko jää osallistuvassakin demokratiassa valituille päättäjille, koska päätöksiä ei voi tehdä järjestyneessä yhteiskunnassa huutoäänestyksellä eikä katuparlamenteissa.
Nykyisillä päättäjillä on valta uudistaa poliittinen ja kansanvaltainen järjestelmämme. Ellei näin tehdä vieläkään - kolmen vuosikymmenen kokemusten opettamana - se osoittaa, että päättäjät eivät halua uudistuksia. Heille sopii hyvin nykyinen tilanne.
Ihmiset eivät ole häiritsemässä entistä pienemmän piirin poliittista toimintaa ja päätöksentekoa. Demokratian oikeutus kuitenkin kärsii, ja koulutetun kansan tietotaito jää hyödyntämättä yhteisistä asioista päätettäessä.
AARO HARJU
filosofian tohtori
Helsinki