Talk:Climate duel

Debatti

Hei,

Sanoisin että varsin hyvältä näyttää. Pienellä hiomisella on toki saatavissa vielä parannusta aikaan. Tekstissä on rohkea, keskustelua herättävä ja lukijaa haastava ote, mikä on tärkeää tällaisessa kirjoituksessa. Hesarin luulisi kiinnostuvan, Jantunen-Puska akselilla voi olla hankalampia esteitä ylitettäväksi. Alla joitain täsmällisempiä kommentteja.

1. Otsikko ja kappaleet 1-5 ok, mielestäni pientä sanamuotojen ja esitystavan viilaamista voisi tehdä (samaa toki läpi koko tekstin). 2. Kappaleessa 6 hyvä haasto. Toisaalta pistää minut miettimään seisonko aivan varmasti kaiken seuraavissa kappaleissa esitetyn takana (Jos vaikka tosissaan joutuu kaksintaisteluun ei auta lähteä selittelemään, että ei oikeasti tarkoittanut mitä meni sanomaan). Lause "pidätän itselläni oikeuden..." on tietysti sinänsä järkevä, mutta voi saada jotkut miettimään, että "helppohan se on haastaa, jos pitää oikeuden muuttaa kantaansa aina sen mukaan mitä kritisoidaan". En tosin keksi tähän hätään mitään parempaakaan tapaa esittää asia ytimekkäästi. 3. Luulen, että olen jotakuinkin samaa mieltä kappaleissa 7-10 esitettyjen asioiden kanssa, mutta en ole ihan varma onko "kustannus ylävirtaan, kulutus mukaan, päästöoikeudet kansalaisille, jakelu päästöoikeuskeskuspankin kautta" täsmälleen se paketti, mitä tarjoaisin lääkkeeksi. Tosin nyt kun sen tuohon kirjoitin itse, tuntuu se enemmän omalta kuin alkuperäisestä versiosta luettuna. Kaipaisivatkohan nämä kappaleet vähän selitystä ja perusteluja taakseen, jotta lukijan olisi helpompi muodostaa oma kantansa niissä esitettyjen keinojen suhteen? 4. Kappaleet 11 ja 13 ok. 5. Kappaleessa 12 mietityttää mitä Jantusen-Puskan linjalla mahdetaan pitää avoimen arvioinnin esittämisestä THL:n tuotoksena (ei vain joidenkin yksittäisten tutkijoiden, joiden kaikesta huolimatta annetaan olla THL:ssa töissä). Pitäisikö muuten sana joukkoyhteistyö mainita tässä kappaleessa? 6. Lisäksi, onko tarpeen selittää mitenkään kuinka avoin arviointi toimii, tai oikeastaan miksi pitäisi uskoa, että se onnistuu (voi onnistua) siinä mitä se lupaa.

Näen kaksi etenemisvaihtoehtoa (ja olen näkemättä lukuisia muita): a) Laitetaan kokeilumielessä vedoksena Jantunen-Puska linjalle ja katsotaan mitä sanovat. Toimitaan (muokataan, lähetetään jne.) sen mukaisesti mitä palautetta tulee. b) Pyritään hiomaan valmiiksi ja tunnustellaan samalla mitä virallinen hyväksymistaho ajattelee. Jos ei heille kelpaa, pannaan menemään ilman, että yhteyttä THL:n ja meidän välillä tuodaan esiin (esim. titteleillä Kuopion Yliopiston dosentti ja jatko-opiskelija).

Mikko

Ilmastonmuutoksen torjunta on suunniteltava ja toteutettava yhdessä

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, ja monenlaisia toimenpiteitä on käynnistelty uhkan torjumiseksi. Kuitenkaan maailman kasvihuonekaasupäästöt eivät vähene vaan lisääntyvät. Nykyiset toimet ovat siis tehottomia, ja tarvitaan jotain parempaa. Riittävän paljon parempaan päästäksemme on torjuntaan värvättävä koko yhteiskunta. Kansalaisten on päästävä vaikuttamaan sekä ilmastonmuutoksen torjunnan suunnitteluun että toteutukseen.

Maailman päättäjät kokoontuvat joulukuussa Kööpenhaminaan päättämään tulevasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta, jonka avulla eri maat alkavat vähentää päästöjään. Kokousta pidetään ratkaisevan tärkeänä tavoitteen saavuttamiselle. Sopimus vaikuttaa EU:n sisäiseen ilmastopolitiikkaan ja päästökauppaan. EU:n päätökset puolestaan vaikuttavat arkielämäämme.

On harhaa kuvitella, että ilmastopolitiikka on kaukainen asia, joka ei koske yksittäistä kansalaista. Jos kunnianhimoinen sopimus onnistuu, alkavat päätökset vaikuttaa arkielämään aivan eri tavalla kuin nykyinen, riittämättömäksi osoittautunut Kioton sopimus. Kaupunkien on esimerkiksi mietittävä uusiksi liikenne- ja lämmitysjärjestelmänsä, ja kuluttaja näkee ilmastoa kuormittavien tuotteiden hintojen nousevan.

Kun rakenteita muutetaan paljon, on vaarana tehdä myös tyhmyyksiä. Öljykriisin innoittamat energiansäästötoimet tuhosivat aikanaan monia hyviä rakennuksia, kun ei ymmärretty rakennustekniikan vaatimuksia. Nyt monet esillä olleet päästövähennysideat, kuten hallitsematon pienpolton lisääminen, huonontaisivat ihmisten terveyttä, erityisesti paikallisesti. Siksi myös terveys on tärkeä osa ilmastopolitiikkaa.

Jotta ilmastonmuutoksen torjunta lainkaan onnistuisi, on päästöt puolitettava niin lyhyessä ajassa, että sitä on vaikea edes kuvitella. Tilanne on sama, kuin jos ihminen juoksisi täyttä vauhtia ja äkkiä näkisi edessään tiiliseinän parin metrin päässä. Olisi tehtävä nopeita, rajuja ja - toivottavasti - hallittuja liikkeitä. Ongelmana on, että toisin kuin ihmisellä, ihmiskunnalla ei ole sisäsyntyisiä refleksejä tällaisten esteiden väistämiseen.

Maaliskuussa järjestettiin Kööpenhaminassa tieteellinen ilmastonmuutoskokous. Mukana oli myös useita ministereitä. Saimme vaikutelman, että ihmiskunnan aivot eli poliitikot ovat selvästi valmiustilassa ja lähettävät hermoimpulsseja lihaksille, jotta ne alkaisivat torjua törmäystä. Myös kokouksen parituhatta tutkijaa eli ihmiskunnan aistit lähettävät aivoille tietoa siitä, mitä edessä näyttää olevan ja mitä muutoksia nyt jo on tunnettavissa.

Mutta tiiliseinän väistämiseen ei riitä, että näkee sen tulevan ja osaa sätkytellä lihaksia. Ihmiskunnalla ei ole valmiiksi harjoiteltuja liikeratoja nykytilanteeseen. Meidän on ilman kokemusta arvioitava ja ennustettava, miten mikäkin väistö-, hidastus- ja suojausliike auttaisi kokonaisuuden ja lukuisten yksityiskohtien kannalta. Jotta tämä onnistuisi, tutkijoiden on paljon enemmän tutkittava päätösten vaikutuksia, ei vain ilmastoa yleensä. Ja poliitikkojen on opiskeltava tiedettä tehdäkseen oikeat, ei vain oikealta tuntuvat, päätökset.

Ilmastokysymys on luonteeltaan erittäin monenkeskinen ja monimutkainen. Sopimusprosessissa on vaarana byrokraattisuus ja kompromissien aiheuttama vesittyminen. Pelkäämme, ettei sillä ole edellytyksiä tuottaa aidosti voimakasta, toimivaa ja reilua kansainvälistä toimintamekanismia, vaan ajaudutaan minimiratkaisuun ja hurskaisiin toiveisiin. Prosessiin on tuotava selvästi vahvemmin kolme asiaa. Ensinnäkin päätökset on arvioitava etukäteen, järjestelmällisesti, nopeasti ja tieteen kriteerein. Toiseksi asiat on avattava jäsennetylle keskustelulle, joka pilkotaan yksityiskohtaisiin ja täsmällisesti määriteltyihin kysymyksiin. Kolmanneksi tähän keskusteluun on päästettävä mukaan kuka tahansa, ja kaikki tieto on saatava kaikkien nähtäville.

Tämä kuulostaa utopialta, mutta asia on vakava ja siksi on yritettävä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL, www.thl.fi) olemme kehittäneet menetelmiä juuri tällaisten monimutkaisten yhteiskunnallisten asioiden arviointiin. Tietoa, näkemyksiä ja toimintaideoita kerätään internetissä Opasnet-sivustolla (www.opasnet.org), ja niitä jäsennetään suoraan osaksi päätöksentekoa palvelevia arviointeja. Opasnet tekee mahdollisiksi tieteelliselle kritiikille alistetut arvioinnit, jäsennetyn keskustelun ja kaikille avoimen osallistumisen joukkoyhteistyön hengessä.

Olemme parhaillaan tekemässä arviointia ilmastopolitiikan terveysvaikutuksista kaupunkitasolla. Se toivottavasti antaa eväitä paikallistason päätöksentekoon. Yritämme myös herättää jäsentynyttä keskustelua erilaisista kansainvälisistä sopimusmekanismeista kuten päästökaupasta ja hiiliverosta. Tämä keskustelu palvelisi onnistuessaan suoraan Kööpenhaminan prosessia.

Tiedon tuottaminen arviointeihin on erittäin tärkeää ja kiireellistä, ja siihen toivomme kenen tahansa apua. Mutta vielä tärkeämpää on lukea ja ymmärtää, mitä asiasta tiedetään sekä mitä tavoitellaan ja miten. On otettava kantaa. Valveutunut ja voimakastahtoinen kansa on se, mitä jokaisen poliitikon on lopulta kumarrettava.

Jouni Tuomisto, akatemiatutkija

Mikko Pohjola, tutkija

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos