Talk:Climate duel
Debatti
Hei,
Sanoisin että varsin hyvältä näyttää. Pienellä hiomisella on toki saatavissa vielä parannusta aikaan. Tekstissä on rohkea, keskustelua herättävä ja lukijaa haastava ote, mikä on tärkeää tällaisessa kirjoituksessa. Hesarin luulisi kiinnostuvan, Jantunen-Puska akselilla voi olla hankalampia esteitä ylitettäväksi. Alla joitain täsmällisempiä kommentteja.
1. Otsikko ja kappaleet 1-5 ok, mielestäni pientä sanamuotojen ja esitystavan viilaamista voisi tehdä (samaa toki läpi koko tekstin). 2. Kappaleessa 6 hyvä haasto. Toisaalta pistää minut miettimään seisonko aivan varmasti kaiken seuraavissa kappaleissa esitetyn takana (Jos vaikka tosissaan joutuu kaksintaisteluun ei auta lähteä selittelemään, että ei oikeasti tarkoittanut mitä meni sanomaan). Lause "pidätän itselläni oikeuden..." on tietysti sinänsä järkevä, mutta voi saada jotkut miettimään, että "helppohan se on haastaa, jos pitää oikeuden muuttaa kantaansa aina sen mukaan mitä kritisoidaan". En tosin keksi tähän hätään mitään parempaakaan tapaa esittää asia ytimekkäästi. 3. Luulen, että olen jotakuinkin samaa mieltä kappaleissa 7-10 esitettyjen asioiden kanssa, mutta en ole ihan varma onko "kustannus ylävirtaan, kulutus mukaan, päästöoikeudet kansalaisille, jakelu päästöoikeuskeskuspankin kautta" täsmälleen se paketti, mitä tarjoaisin lääkkeeksi. Tosin nyt kun sen tuohon kirjoitin itse, tuntuu se enemmän omalta kuin alkuperäisestä versiosta luettuna. Kaipaisivatkohan nämä kappaleet vähän selitystä ja perusteluja taakseen, jotta lukijan olisi helpompi muodostaa oma kantansa niissä esitettyjen keinojen suhteen? 4. Kappaleet 11 ja 13 ok. 5. Kappaleessa 12 mietityttää mitä Jantusen-Puskan linjalla mahdetaan pitää avoimen arvioinnin esittämisestä THL:n tuotoksena (ei vain joidenkin yksittäisten tutkijoiden, joiden kaikesta huolimatta annetaan olla THL:ssa töissä). Pitäisikö muuten sana joukkoyhteistyö mainita tässä kappaleessa? 6. Lisäksi, onko tarpeen selittää mitenkään kuinka avoin arviointi toimii, tai oikeastaan miksi pitäisi uskoa, että se onnistuu (voi onnistua) siinä mitä se lupaa.
Näen kaksi etenemisvaihtoehtoa (ja olen näkemättä lukuisia muita): a) Laitetaan kokeilumielessä vedoksena Jantunen-Puska linjalle ja katsotaan mitä sanovat. Toimitaan (muokataan, lähetetään jne.) sen mukaisesti mitä palautetta tulee. b) Pyritään hiomaan valmiiksi ja tunnustellaan samalla mitä virallinen hyväksymistaho ajattelee. Jos ei heille kelpaa, pannaan menemään ilman, että yhteyttä THL:n ja meidän välillä tuodaan esiin (esim. titteleillä Kuopion Yliopiston dosentti ja jatko-opiskelija).
Mikko
Ilmastonmuutoksen torjunta on suunniteltava ja toteutettava yhdessä
Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, ja monenlaisia toimenpiteitä on käynnistelty uhkan torjumiseksi. Kuitenkaan maailman kasvihuonekaasupäästöt eivät vähene vaan lisääntyvät. Nykyiset toimet ovat siis tehottomia, ja tarvitaan jotain parempaa. Riittävän paljon parempaan päästäksemme on torjuntaan värvättävä koko yhteiskunta. Kansalaisten on päästävä vaikuttamaan sekä ilmastonmuutoksen torjunnan suunnitteluun että toteutukseen.
Maailman päättäjät kokoontuvat joulukuussa Kööpenhaminaan päättämään tulevasta ilmastosopimuksesta, jonka avulla eri maat alkavat vähentää päästöjään. Kokousta pidetään ratkaisevan tärkeänä tavoitteen saavuttamiselle. Sopimus vaikuttaa EU:n sisäiseen ilmastopolitiikkaan ja päästökauppaan. EU:n päätökset puolestaan vaikuttavat arkielämäämme.
On harhaa kuvitella, että ilmastopolitiikka on kaukainen asia, joka ei koske yksittäistä kansalaista. Jos kunnianhimoinen sopimus onnistuu, alkavat päätökset vaikuttaa arkielämään aivan eri tavalla kuin Kioton sopimus. Kaupunkien on mietittävä uusiksi liikenne- ja lämmitysjärjestelmänsä, ja kuluttaja näkee ilmastoa kuormittavien tuotteiden kallistuvan, toisten taas mahdollisesti halventuvan. Kun rakenteita muutetaan paljon on vaarana tehdä myös tyhmyyksiä. Öljykriisin innoittamat energiansäästötoimet tuhosivat monia hyviä rakennuksia, kun ei ymmärretty rakennustekniikan vaatimuksia. Nyt monet esillä olleet päästövähennysideat huonontaisivat ihmisten terveyttä heti, mutta mahdolliset ilmastohyödyt tulisivat vasta vuosien päästä. Siksi terveys on tärkeä osa ilmastopolitiikkaa.
Jotta ilmastonmuutoksen torjunta lainkaan onnistuisi, on päästöt puolitettava niin lyhyessä ajassa, että sitä on vaikea edes kuvitella. Jos ihminen juoksisi täyttä vauhtia ja äkkiä näkisi edessään tiiliseinän parin metrin päässä, hän varmasti reagoisi: hiljentäisi vauhtia, yrittäisi kääntyä ja nostaisi kädet eteen suojaksi. Ihminen on rakentunut siten, että hänellä on tarvittavat aistit, refleksit ja toimintamallit valmiina.
Ihmiskunnalla ei ole tällaisia sisäsyntyisiä taitoja, eikä yksittäisellä ihmiselläkään ole sisäsyntyistä kykyä nähdä omaa rooliaan ihmiskunnan kohtalonhetkissä. Mutta sekä ihmiskunta että ihminen voivat nämä taidot hankkia opettelemalla näkemään ja ymmärtämään maailmaa sekä kehittämällä ja toteuttamalla tarvittavia politiikkoja.
Ilmastonmuutoksen torjumiseksi kehitetään parhaillaan kansainvälistä päästökauppamekanismia, joka tulee voimaan Kioton sopimuksen jälkeen 2013. Ratkaiseva kokous pidetään Kööpenhaminassa joulukuussa. Nykyinen suunnitelma on perusasetelmaltaan samanlainen kuin nykyinenkin Kioton sopimus: päästökauppa-alueen sisällä päästöjä tuottaville tahoille jaetaan harkinnan perusteella päästöoikeuksia, ja ylimääräisistä osuuksista voi käydä kauppaa.
Uusi mekanismi on varmaan hieman parempi kuin nykyinen, ja siihen toivottavasti saadaan mukaan uusia maita kuten Yhdysvallat. Mutta nykyinen mekanismi on jo osoittautunut kunnianhimoltaan ja kyvyiltään riittämättömäksi. Siihen on pakko saada perustavia parannuksia, tai huonosti käy.
Ehdotan useita parannuksia järjestelmään. En väitä, että juuri nämä ovat ratkaisu ongelmiin. Mutta itse uskon, että ehdotuksissani on järkeä. Niinpä haastan henkiseen kaksintaisteluun kenet tahansa, joka uskoo pystyvänsä todistamaan ehdotukseni huonoiksi. Kaksintaistelu käydään avoimesti Opasnetissä (fi.opasnet.org/fi/Ilmastokaksintaistelu), joka on politiikkojen avoimeen arviointiin kehitetty nettisivusto. Pidätän itselläni oikeuden muuttaa ehdotuksiani aina, kun löydän jotain parempaa tilalle.
Päästökaupan kustannukset on kohdistettava arvoketjun ylävirtaan, esimerkiksi hiilen ja öljyn tuottajiin ja maahantuojiin. Energia- ja teollisuuslaitokset ja kuluttaja maksavat kohonneina kustannuksina.
Päästökauppajärjestelmä on ulotettava järjestelmäalueen sisällä kaikkeen päästöjä tuottavaan toimintaan, myös kulutukseen. Toiminnan sijainti on ratkaisevaa, ei se missä päästö syntyi. Niinpä tuontitavaroille on ostettava päästökiintiötä aivan kuin paikallisesti tuotetuille, ja vientituotteille kiintiöt palautetaan. Näin estetään hiilivuoto.
Päästöoikeuksia ei jaeta ilmaiseksi teollisuudelle - vaan kansalaisille. Kansalaiset voivat antaa päästöoikeutensa myytäväksi välittäjille, jotka myyvät ne kansalaisen ohjeiden mukaisesti. Yhteistoiminta voimistaa yksittäisen kuluttajan markkinavaltaa.
Päästöoikeuksien jakamiseen tarvitaan keskupankin tyyppinen elin. Se valvoo, että päästöoikeuden hinta pysyy tasaisena ja korkeana. Hinnalla on silloin turha spekuloida, ja päästövähennykset ovat luotettavia pitkäaikaisia investointeja. Nykyjärjestelmä on ollut aivan liian kunnianhimoton, koska päästöoikeuksien hinta on päässyt romahtamaan jo kahdesti.
Päästökaupan valmistelu on monenkeskinen, monimutkainen ja byrokraattinen prosessi. Pelkään, ettei sillä ole edellytyksiä tuottaa aidosti voimakasta, toimivaa ja reilua päästökauppamekanismia, vaan ajaudutaan erilaisten kompromissien vesittämään minimiratkaisuun. Emme saa hukata suurta yhteistä tavoitettamme yksittäisten intressien ristitulessa. Tavoitteena pitää olla paras mahdollinen mekanismi, ei vain sellainen joka sattuu monille kelpaamaan. Kun se keksitään, pitää kansalaisten painostaa omia virkamiehiään ja poliitikkojaan ajamaan sitä eikä jotain vesitettyä versiota.
Tämä kuulostaa utopialta, mutta asia on vakava ja siksi on yritettävä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL, www.thl.fi/avoinarviointi) olemme kehittäneet menetelmiä juuri tällaisten monimutkaisten yhteiskunnallisten asioiden arviointiin. Tärkeimpänä keinona on vapaa osallistuminen tieteelliset kriteerit täyttäviin vaikutusarviointeihin. Tietoa, näkemyksiä ja toimintaideoita kerätään internetissä Opasnet-verkkosivulla, ja niitä jäsennetään suoraan osaksi päätöksentekoa palvelevia arviointeja.
Tiedon tuottaminen arviointeihin on erittäin tärkeää, ja siihen toivomme kenen tahansa apua. Mutta vielä tärkeämpää on lukea ja ymmärtää mitä asiasta tiedetään ja mitä tavoitellaan ja miten. On otettava kantaa. Koska valveutunut ja voimakastahtoinen kansa on se, mitä jokaisen poliitikon on lopulta kumarrettava.