Talk:Respect theory

Market and respect failures

Tuoreena esimerkkinä markkina- ja arvostushäiriöstä on tuulisähkön syöttötariffi. Siinä tuetaan toimintaa, joka ei taloudellisessa mielessä ole kannattavaa eli sitä ei pitäisi nykyisten taloudellisten mittareiden mukaan tehdä, ellei uskota että tariffin tuoma tuki ole täsmälleen ulkoisten kustannusten suuruinen. En usko että on, enkä ole tätä perustelua myöskään nähnyt.

Tässä arvostusteoria voisi antaa lisävalaistusta ja sanoa, että energiantuotannossa taloudelliset markkinat eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä ihmiset oikeasti haluavat. Ihmiset ehkä arvostavat tuulivoimaa sinänsä, ja kun tämä arvostus otetaan huomioon, on tariffi sittenkin perusteltu. Minä puolestani luulen, että vielä tarkempi pureutuminen ihmisten arvostuksiin osoittaisi, että tuulivoiman oma arvostus (intrinsic respect) on pieni, ja sille annetaan arvoa nimenomaan sen suotuisten ilmastovaikutusten takia (instrumental respect). Koska tätä arvostusta ei ole systemaattisesti tutkittu, asiaa ei kunnolla tiedetä. Mutta luulen siis, että kyseessä on markkinahäiriön lisäksi arvostushäiriö eli tuulivoimalle ladataan arvostusta jota sillä ei oikeasti ihmisten mielessä ole.

Tuulivoiman ja ydinvoiman arvostus on viime vuosina muuttunut. Uskon tämän muutoksen heijastelleen sitä käsitystä, mikä ihmisillä on niiden kyvystä hillitä ilmastonmuutosta. Ydinvoiman arvostus on ollut aiemmin matala mutta on viime vuosinai noussut. Tuulivoiman arvostus taas on ollut korkea mutta on laskenut. Sen sijaan että väännetään kättä näiden energiantuotantomuotojen paremmuudesta, voisimme yrittää selvittää sen arvostuksen, jonka ihmiset antavat yhdelle kilolle vältettyä hiilidioksidipäästöä. Sen jälkeen on asiantuntijatyötä arvioida, paljonko tästä arvostuksesta lankeaa millekin energiantuotanto- ja -säästömuodolle. Saisimme tämän arvostushäiriön ainakin pienemmäksi kuin mikä se nykyään on.

Kukoistuksen käsikirjoitus

Kolumni ja keskustelu Himasen Kukoistuksen käsikirjoituksesta.

Mielenkiintoisempaa olisi puhua asiasta Jouni Tuomisto | 16.3.2010 10:32

Pekka Himanen ja Virpi Salmi näköjään innoittavat erityisesti keskustelua keskustelijoista. Mielenkiintoisempaa olisi puhua Himasen väitteistä ja näkemyksistä. Sitä varten on tosin luettava hänen tekstiään. Oma päätelmäni on, että Himanen tekee varsin hyvää analyysiä monista nykyajan piirteistä ja ratkaisuja kaipaavista ongelmista. Arvostuksen kaipuu ja sen jääminen talousasioiden varjoon on todellinen ongelma, kuten Himanen toteaa. Samoin luovuuden syntyä edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä on esitelty erittäin ansiokkaasti.

Himasen raportin suuri ongelma kuitenkin on, että mielenkiintoisen analyysin jälkeen ei synny konkreettista synteesiä. Himasen ratkaisut ovat siis joko satunnaisia heittoja (parannetaan Millennium-palkintoa) tai epämääräisiä yleistyksiä (ratkaistaan depressio-ongelma). Kunnolliseen poliittiseen keskusteluun päästään vasta, kun toteuttamisvaihtoehdot ovat selkeämpiä.

Kannatan lämpimästi Himasen tavoitetta "mitä jos kaikki arvostaisimme toisiamme." Tämä on kuitenkin tyhjää puhetta niin kauan kuin ei ymmärretä niitä mekanismeja, jotka nyky-yhteiskunnassa lamaavat arvostamista tai ohjaavat ihmisten huomiota arvostuksesta rahaan tai muuhun toissijaiseen. Vasta tämän ymmärtämisen jälkeen voidaan huonoja mekanismeja lähteä purkamaan. Olen itse yrittänyt ratkoa tätä ongelmaa rakentamalla konkreettisia keinoja kerätä ja kanavoida arvostusta tilanteessa, jossa joukko ihmisiä tuottaa yhdessä uutta tietoa internetissä: http://fi.opasnet.org/fi/Arvostuspeli http://en.opasnet.org/w/Respect_theory