Talk:Climate duel

Tieteen wikipedia voi pelastaa ilmastonmuutokselta

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, ja monenlaisia toimenpiteitä on käynnistelty uhkan torjumiseksi. Kuitenkaan maailman kasvihuonekaasupäästöt eivät vähene vaan lisääntyvät. Nykyiset toimet ovat siis tehottomia, ja tarvitaan jotain parempaa. Riittävän paljon parempaan päästäksemme on torjuntaan värvättävä koko yhteiskunta. Toimenpiteiden vaikutuksia on järjestelmällisesti tutkittava, ja kansalaisten on päästävä vaikuttamaan sekä ilmastonmuutoksen torjunnan suunnitteluun että toteutukseen. Työkaluja alkaa lopulta olla valmiina tähän muutokseen, josta voi tulla vallankumouksellinen.

Jotta ilmastonmuutoksen torjunta lainkaan onnistuisi, on päästöt puolitettava niin lyhyessä ajassa, että sitä on vaikea edes kuvitella. Tilanne on sama, kuin jos ihminen juoksisi täyttä vauhtia ja äkkiä näkisi edessään tiiliseinän parin metrin päässä. Olisi tehtävä nopeita ja rajuja mutta hallittuja liikkeitä.

Tiiliseinän väistämiseen ei riitä, että näkee sen tulevan ja osaa sätkytellä lihaksia. Ihmiskunnalla ei ole valmiiksi harjoiteltuja liikeratoja ilmastonmuutoksen varalta. Meidän on ilman kokemusta arvioitava ja ennustettava, miten mikäkin väistö-, hidastus- ja suojausliike auttaisi kokonaisuuden ja lukuisten yksityiskohtien kannalta.

Niinpä tutkijoiden on paljon enemmän tutkittava päätösten vaikutuksia, ei vain ilmastoa yleensä. Vain tällä tavalla opitaan oikeat väistöliikkeet. Ja poliitikkojen on perehdyttävä tieteeseen tehdäkseen oikeat, ei vain oikealta tuntuvat, päätökset.

Nykyinen Kioton päästökauppasopimus on liian heikko. Uuden sopimuskierroksen toivotaan päättyvän joulukuussa Kööpenhaminassa. Nytkin arkaillaan keskustella todella isoista asioista, ja sopimuksen hylkäämisen pelossa lasketaan tavoitetasoa. Nykyinen päätöksenteko ei siis pysy ilmastonmuutoksen vauhdissa, ja tilanne huononee. Kuitenkaan ilmastopolitiikassa ei ole varaa sivuuttaa kipeimpiäkään kysymyksiä eikä junnata tieteen kriteereillä huonoksi osoitettujen vaihtoehtojen kimpussa.

Päätöksentekoprosessiin on tuotava selvästi vahvemmin kolme asiaa. Ensinnäkin päätökset on arvioitava etukäteen, järjestelmällisesti, nopeasti ja tieteen kriteerein. Toiseksi asiat on avattava jäsennetylle keskustelulle, joka pilkotaan yksityiskohtaisiin ja täsmällisesti määriteltyihin kysymyksiin. Kolmanneksi kaikki tieto ja siitä käytävä keskustelu on saatava kaikkien nähtäville, ja kenen tahansa on voitava osallistua tähän keskusteluun ja toimenpiteiden ideointiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL, www.thl.fi) olemme kehittäneet menetelmiä juuri tällaisten monimutkaisten yhteiskunnallisten asioiden arviointiin. Ylläpitämämme Opasnet-sivusto (www.opasnet.org) on tietääksemme ainoa, joka on rakennettu nimenomaan toteuttamaan järjestelmällisesti nuo kolme ehtoa kriittisyydestä, keskustelevuudesta ja avoimuudesta. Opasnetissä tietoa, näkemyksiä ja toimintaideoita kerätään ja jäsennetään suoraan osaksi päätöksentekoa palvelevia arviointeja. Opasnet toimii rajapintana tieteen, politiikan ja kansalaisvaikuttamisen välillä.

Noiden kolmen periaatteen vaikutus politiikantekoon on suurempi kuin luulisi. Toimintatavassa yhdistyvät tieteellinen perusteellisuus, journalismin kriittisyys ja kansalaisaktivismin idearikkaus. Poliittiset ehdotukset joutuvat armottomaan ja yksityiskohtaiseen tarkasteluun, joka ei ole minkään yksittäisen tahon hallinnassa. Näin pitää ollakin. Ilmastonmuutos on liian vakava asia jätettäväksi yksin poliitikoille.

Opasnetin perustekniikka on sama kuin Wikipediassa. Se ei kuitenkaan ole tietosanakirja vaan tieteen kriteereihin perustuva foorumi käsitellä täsmällisiä kysymyksiä joukkoyhteistyön keinoin. Wikipediassa ratkaisee neutraali asenne ja konsensushakuisuus. Opasnetissä eri näkemykset pannaan vastakkain; lopulta ratkaisee tieteellinen kritiikki, jossa voi vedota ainoastaan havaintoihin ja päättelyyn. Yhteiskunnan arvot tietysti ovat politiikkaa ajava voima, mutta niitäkin voi ja pitää tarkastella neutraalisti ja sisällyttää läpinäkyvästi keskusteluun.

Olemme parhaillaan tekemässä arviointia ilmastopolitiikan terveysvaikutuksista kaupunkitasolla, esimerkkinä pääkaupunkiseutu. Se toivottavasti antaa eväitä paikallistason päätöksentekoon ja auttaa ymmärtämään ylikansallisen politiikan ja paikallistason toteutuksen välisiä suhteita. Nämä arvioinnit ja keskustelut palvelisivat onnistuessaan suoraan Kööpenhaminan prosessia.

Opasnetissä arvioinnit alkavat tilanteen yleiskuvauksesta ja päätöksentekijöiden ja mahdollisten päätösten tunnistamisesta. Arviointi kuitenkin etenee nopeasti määrälliseksi tarkasteluksi, jossa arviot toimenpiteistä, hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöistä, saastekuolemista ja euroista ovat kaikkien nähtävillä ja arvosteltavissa. Kuka tahansa voi korjata virheitä, ja arvioinnin laskenta päivitetään mahdollisimman nopeasti vastaamaan parempaa tietoa. Arviointiin voi nostaa myös uusia osa-alueita, joita ei alunperin tunnistettu tärkeiksi.

Vaikka Opasnetissä on nyt vasta toistatuhatta sivua, se on suunniteltu kestämään satojentuhansien sivujen ja miljardien lukuarvojen sisältö ja aktiivinen käyttö. Kun arviointeja tulee lisää, niiden sisältämät tiedot tulevat suoraan muiden arviointien käytettäviksi. Tämä synergia tekee laajamittaisten, kuten ilmastopolitiikkaa koskevien, arviointien tekemisen mahdolliseksi eri tavalla kuin koskaan ennen.

Opasnetissä kuka tahansa voi ratkoa yhteisiä ongelmia - ajatuksen kantavuus ratkaisee.

Jouni Tuomisto, akatemiatutkija

Mikko Pohjola, tutkija

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kuopio

Sunnuntaidebatin kommentit ensimmäiseen versioon

Debateiksi etsitään poleemisia keskustelunavauksia tai uusia näkökulmia tuttuihin keskusteluihin. Ilmastonmuutoksesta ja sen vaatimista toimista on keskusteltu aivan valtavan paljon. Siksi aiheeseen liittyvän debatin tulisi tarjota tuore näkökulma, jollaiseksi ei riitä esitys siitä, että ilmastonmuutos tarvitsee nopeita ja merkittäviä toimenpiteitä, joihin kaikkien tulisi ottaa osaa. Tämän me jo tiedämme, eikä viestin toistaminen tällä kovin yleisellä tasolla sopi debatin aiheeksi. Tekstin lomaan kirjoitettu tutkimusaineistopyyntökään ei muuta asiaa.

Kirjoitatte: "Prosessiin on tuotava selvästi vahvemmin kolme asiaa. Ensinnäkin päätökset on arvioitava etukäteen, järjestelmällisesti, nopeasti ja tieteen kriteerein. Toiseksi asiat on avattava jäsennetylle keskustelulle, joka pilkotaan yksityiskohtaisiin ja täsmällisesti määriteltyihin kysymyksiin. Kolmanneksi tähän keskusteluun on päästettävä mukaan kuka tahansa, ja kaikki tieto on saatava kaikkien nähtäville."

Usein hyvin yleisellä tasolla mediassa käyty keskustelu ilmastonmuutoksesta kaipaisi juuri mainitsemianne asioiden yksityiskohtiin pilkkomisia ja täsmällisesti määriteltyjä kysymyksiä. Tarjoamalla tällaisia saisitte tekstiinne jäntevyyttä ja selkeyttä. Ihmisten yleinen herättely ja avoimuuden vaatiminen ovat tärkeitä asioita, mutta menettävät tehonsa - ainakin debattitekstinä - jos tuttua perusviestiä toistetaan lähes sellaisenaan.

Yhtä kaikki, kehotan tarjoamaan tekstiä Vieraskynä-palstalle (hs.artikkeli@hs.fi) tai mielipidekirjoitukseksi (hs.mielipide@hs.fi).

Ystävällisin terveisin,

Matti Rämö

Hei,

Kiitos tarjouksesta,

Sunnuntaidebattiin etsitään uusia keskustelunavauksia tai uusia näkökulmia tuttuihin keskusteluihin. Sisänsä kiinnostava kirjoituksesi ei valitettavasti näitä kriteereitä täytä.

Ystävällisin terveisin,

Sami Sillanpää

Katso myös

• Vanhempi versio, jossa on mukana kommentteja ja parannusehdotuksia.
• Helsingin Sanomiin lahtenyt ensimmainen versio

Internet tuo tieteen ja kansalaiset politiikantekoon

----#:: . Toinen kirjoitus politiikasta ja päätöksenteosta, koska tuo edellinen ei näytä Hesarissa vetävän. --Jouni 22:57, 7 August 2009 (EEST) (type: truth; paradigms: science: comment)

Jäsennys:

• Intro: Tiede ja kansalaisvaikuttaminen on muuttunut. Nämä voisivat parantaa myös politiikkaa.
• Politiikan tehtävänä on tuottaa hyviä yhteiskunnallisia päätöksiä.
• Jos tämä eikä mikään muu otetaan ohjenuoraksi, muuttuu kuva politiikasta tyystin.
• Nykysysteemissä paljon turhaa ja vahingollistakin, joka ei edistä tavoitetta.
• Esim ruoan arvonlisävero, jolla on toissijaisia tavoitteita. Ne estävät parhaan päätöksen.
• Päätöksenteossa täytyy määritellä selkeät roolit toimivallalle.
• Politiikanteossa ei saa olla monopolia. Ajatuksen vapaus on valistusajan nerokkaimpia keksintöjä.
• Ideat, ymmärrys ja arvot voivat tulla mistä tahansa, eikä niitä pidä rajoittaa. Suurin osa viisaudesta asuu aina valmistelukomitean ulkopuolella, koottiinpa komitea miten tahansa.
• Tieteen murros on tuonut avoimuutta tiedonjakoon. Jatkossa on tulossa joukkoyhteistyö myös tiedon tuotantoon.
• Nämä työkalut voidaan valjastaa myös politiikantekoon.
• Tällaisia työkaluja on jo, kuten THL:n Opasnet.
• Miten ne sitten toimivat?
  • Uudet joukkoyhteistyöhön perustuvat politiikkajärjestelmät näyttävät paljon Wikipedialta.
  • Tietorakenne ja käyttäytymissäännöt on räätälöity suurien, pienistä paloista koostuvien kokonaisuuksien kuvaamiseen ja työstämiseen.
  • Esitetään täsmällisiä kysymyksiä: mikä on hyvä politiikka tähän? Millainen on syy-seurausketju päätöksestä tavoitteeseen? Miten se ketju kuvataan määrällisenä arviona?
  • Näihin kysymyksiin sitten esitetään perusteltuja vastauksia. Sekä vastaukset että perustelut kuvataan yksityiskohtaisesti.
  • Avoimuus: Kaikki on kaikkien luettavissa ja parannettavissa.
  • Kriittisyys: Kaikkea esitettyä saa vapaasti kritisoida, mutta vain kolmesta asiasta: epäloogisuudesta, asiayhteyden puutteesta tai ristiriidasta havaintojen kanssa.
  • Asioiden epävarmuudet ja niiden väliset syy-seuraussuhteet kuvataan myös. Tähän käytetään todennäköisyyksiä, ja erityisesti ehdollisia todennäköisyysjakaumia ja Bayes-verkkoja.
• Järjestelmiä kohtaan on esitetty kritiikkiä erityisesti kahdesta asiasta:
  • Tieteellisen laatu kärsisi. Kuitenkin vertaisarviointia voidaan käyttää.
  • Ihmiset eivät ole kiinnostuneita osallistumaan. Tämä on vaikea ongelma, kunnes järjestelmät osoittavat paremmuutensa käytännössä.
• Politiikkajärjestelmien on toimittava tehokkaasti silloinkin, kun päätöksentekijä on fiksoitunut päätökseen eikä halua kuulla uutta tietoa, saati rahoittaa sen keräämistä.
• Miten siis saadaan poliitikot kiinnostumaan järjestelmistä, jotka muuttavat ratkaisevasti politiikan käytäntöjä ja jopa rajoittavat heidän valtaansa?
• Tarvitaan käytännön arviointeja ja työtä. Tietoa uusista mahdollisuuksista on levitettävä.
• Uutta ja mullistavaa:
  • Politiikanteon monopoli murtuu. Poliittisen ideologin virkaan tarvitaan vai näkemystä.
  • Syntyy foorumi, jossa kehitetään oikeasti hyvä politiikkoja välittämättä kahdesta erittäin yleisestä ajatuslamaajasta: sen pohdinnasta, onko sillä läpimenomahdollisuuksia, ja politiikkojen kytkykaupasta.
• Tulevaisuuden ongelmat ovat vaikeita. Toivottavasti uudet järjestelmät ovat rutiinikäytössä, kun niitä ruvetaan todella ratkomaan.

Internet on muuttamassa tieteen toimintatapoja. Tiedonhaku on parantunut ja julkaiseminen muuttunut avoimemmaksi ja nopeammaksi. Internet on myös luonut uusia kansalaisten osallistumiskeinoja. Nämä yhtäaikaiset muutokset tekevät mahdolliseksi tieteellisen tiedon ja toisaalta kansalaisten mielipideiden ja ideoiden hyödyntämisen aivan eri tavalla kuin ennen. Myös politiikan olemus muuttuu netissä käytäväksi avoimeksi ja tieteellisen kriittiseksi keskusteluksi. Työkalut muutokseen ovat olemassa. Ainoastaan piintyneet tavat ja valtarakenteet ovat enää esteenä.

Politiikan tehtävä on tuottaa hyviä yhteiskunnallisia päätöksiä. Väite kuulostaa itsestään selvältä mutta ei sitä ole. Kun sitä käyttää ohjenuorana poliittisen järjestelmän kriittisessä tarkastelussa, paljastuu ongelmia jotka pitäisi ja voisi korjata. Olemassaolevaa tietoa ei kunnolla hyödynnetä, eivätkä kansalaiset pääse osallistumaan. Uudet avoimet tietojärjestelmät ovat tuoneet työkaluja, jolla näitä politiikanteon ongelmia voi korjata.

Ruoan arvonlisävero on havainnollinen esimerkki siitä, miten nykyjärjestemässä päätösten hyvyys on joskus toissijaista. Lehtitietojen perusteella näyttää siltä, että useimmat asiantuntijat ja asia-argumentit ovat veron alentamista vastaan. Puolustajien asia-argumentti eli pienituloisten tukeminen on kiistanalainen, joten sitä pitäisi tieteellisen kriittisesti arvioida. Puolustajien muut perustelut näyttävät kohdistuvan menettelytapoihin: Asiasta on jo päätetty. On epäasiallista hajottaa hallituksen rivejä. Maine menisi, jos vaalitaistossa luvattuja asioita peruttaisiin.

Vaikka nämä ovat poliitikon silmissä varmaankin tärkeitä asioita, hyvän päätöksen kannalta ne eivät ole. Kyse on siis siitä, että varsinaisen päätöksen hyvyydestä ollaan valmiita tinkimään toissijaisten tavoitteiden vuoksi. Tämä ei ole yhteiskunnan eikä lopulta poliittisen järjestelmänkään etu. Tähän on saatava muutos, tai politiikka ei parane.

Tieteellinen murros on tuottamassa työkaluja juuri tällaiseen tarpeeseen. Avoimesti luettavat eli open access -lehdet lisääntyvät nopeasti ja tuovat tieteellisen alkuperäistiedon kaikkien ulottuville. Seuraavassa aallossa ovat tulossa joukkoyhteistyön työkalut, jossa itse tieteellinen tutkimus, kritiikki ja vertaisarviointikin tehdään internetissä suurten tietojärjestelmien jäsennettyinä osina. Näiden järjestelmien avulla voidaan tieteellistä tietoa soveltaa nopeasti ja tapauskohtaisesti myös esimerkiksi yksittäisten poliittisten ohjelmien tai päätösten arviointiin.

Tieteellistä arviointia on tähän asti pystytty käyttämään tehokkaasti vain asioissa, joita voidaan harkita ja tutkia useita vuosia (ydinvoimalan ympäristövaikutusten arviointi) tai jotka ovat hallinnollisesti kaavamaisia (uuden torjunta-aineen hyväksyminen markkinoille). Lähivuosina tilanne mullistuu täysin, kun nettityökalut voivat tarjota tuoretta, ajantasaista ja kriittisesti arvioitua tietoa poliittisiin päätöksiin vaikuttavista tekijöistä sekä myös varta vasten tehtyjä arviointeja päätösten seurauksista.

Miten nämä nettijärjestelmät sitten toimivat? Ne perustuvat joukkoyhteistyöhön eli suuren, löyhästi organisoidun joukon työhön täsmällisen tietotarpeen täyttämiseksi. Joukkoyhteistyön suuri idea on, että kuka tahansa voi olla asiantuntija jollain osa-alueella, ja tiedon jakamiseen kannustetaan. Työ kuitenkin tehdään tiettyjen sääntöjen ja rakenteiden mukaisesti, jotta homma ei leviä käsiin. Tieto jäsennetään tiukasti asian perusteella eikä sitä pirstota esimerkiksi tiedon tuottaneen organisaation mukaisesti eri paikkoihin.

Alkuperäisaineisto on kaikkien nähtävillä, ja väittelyyn sen hyvyydestä voi vapaasti osallistua. Järjestelmät sisältävät tietoa ja arviointeja niin mahdollisista politiikoista kuin niiden vaikutuksistakin. Keskustelu jäsennetään asiayhteyden sekä syiden ja seurausten mukaan eikä blogien huutoäänestyksillä. Silloin kuka tahansa voi paneutua yksityiskohtiin, jos pääviesti ei vielä vakuuta. Arviointia voi parannella jos tietoa riittää, ja vääriksi osoitetut osat karsitaan pois päätelmistä.

Osa työkaluista on Wikipedian kaltaisia tiedon kuvaamiseen keskittyviä kirjoitustyökaluja. Mutta on myös uusia nettityökaluja päätösten seurausten arviointiin määrällisillä eli kvantitatiivisilla malleilla. Esimerkkinä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Opasnet (www.opasnet.org), jossa on viime aikoina käsitelty erityisesti ilmastonmuutospolitiikkoja ja terveysvaikutuksia.

Näitä järjestelmiä tarvitaan, jotta paras tieto saadaan jäsennettyä tehokkaasti juuri tietyn päätöksen tueksi. Tieto pitää saada niin päättäjien kuin kansankin tietoon, jotta päättäjät eivät voi vedota tiedon puutteeseen. Ja järjestelmien on toimittava silloinkin, kun päätöksentekijä on jo fiksoitunut tiettyyn ratkaisuun eikä halua kuulla uutta tietoa saati rahoittaa sen keräämistä.

On vanhentunut ja väärä käsitys, että parhaat politiikat syntyvät suljettujen ovien takaamassa rauhassa valikoidun joukon voimin. Tietoyhteiskunta on toden teolla vasta tulossa, kunhan tämä harha rapautuu.

Järkevä tapa tehdä politiikkaa olisi ensin asettaa tavoitteita, ja sitten avoimesti etsiä parhaat keinot niiden saavuttamiseksi. Nyt tehdään nurinpäin, kun keinot sovitaan hallitusneuvotteluissa. Ennen päätöstä asiantuntijoiden rooliksi jää ennustaa, mikä menee pieleen kun päätös toteutetaan. Parhaimmillaan politiikkassa kansalaisten ja poliitikkojen arvot ja tavoitteet yhdistyisivät tieteelliset kriteerit kestävään vaikutusarviointiin.

Suomessa keinojen etsintä on yleensä jätetty hallitukselle. Yksittäinen kansanedustaja, puhumattakaan kansalaisesta, pystyy hyvin harvoin esittämään poliittisia avauksia niin, että ne etenisivät. Tämä monopoli on murrettava. Onhan vaikea kuvitella, etteikö viiden miljoonan kansalaisen joukosta löytyisi vähintään yhtä hyviä ajatuksia kuin hallituksen piiristä.

Kansa tekee virheen, jos se ei tuo omaa osaamistaan ja omia poliittisia ideoitaan keskusteluun. Siihen ei puolueita ja poliitikkoja tarvita, koska tarvittavat nettityökalut ovat jo olemassa.

Virallinen päätöksenteko toki säilyy siellä missä ennenkin. Mutta on paljon vaikeampi viedä läpi vaihtoehtoja, joiden perustelut järjestelmällisesti pystytään murskaamaan avoimessa kriittisessä keskustelussa. Huonoimpien vaihtoehtojen karsimisen jälkeen poliitikoille jää valta valita hyvistä.

Viime aikoina on murehdittu kansalaisten laiskuutta vaaleissa ja puoluetoiminnassa. En usko, että ongelmana on kiinnostuksen puute. Pikemminkin kansalaiset aivan oikein näkevät, että poliittinen aktiivisuus kankeassa nykyjärjestelmässä vaatii paljon vaivaa ja toissijaista valtapolitikointia, ja silti heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat mitättömät.

Tietoyhteiskunnassa tilanne on toinen: yksittäisen ihmisen oma tiedonmuru parantaa kokonaisarviota ja johtaa tasapainoisempaan politiikkaan hyvinkin vähällä osallistumisella, jos tieto on uusi ja tärkeä ja asiat kunnolla jäsennetty.

Yleisin kritiikki avoimia järjestelmiä vastaan on, että tieteellinen laatu kärsii ja että ihmiset eivät halua osallistua. Tieteellinen laatu voidaan kuitenkin varmistaa vertaisarvioinnilla aivan kuten lukuisissa nettipohjaisissa tieteellisissä lehdissäkin, joiden laatua ei ole vakavasti kyseenalaistettu. Perinteisessä politiikassa tällaista laatua älytään harvoin edes vaatia.

Osallistumishalu on paljon vaikeampi ongelma niin kauan, kun avoimet arvioinnit eivät vaikuta todelliseen politiikkaan. Niinpä tarvittaisiin tienraivaajien avulla tehtyjä avoimia arviointeja osoittamaan menetelmien toimivuutta. Tarvitaan myös avoimia arviointeja edistävää politiikkaa ja rahoitustakin. Mutta kuka poliitikko uskaltaisi avata pelin?

Lähivuosina joudumme tarttumaan paljon vaikeampiin kysymyksiin kuin mihin olemme tottuneet. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen, öljyn loppumiseen ja huoltosuhteen heikkenemiseen liittyviä vaikeita päätöksiä on lykätty. Mutta pian lykkääminen käy niin ilmiselvästi kestämättömäksi, että jotain ruvetaan tekemään. Silloin avoimien, osallistavien ja kaiken mahdollisen tiedon hyödyntävien järjestelmien toivoisi olevan jokapäiväisessä käytössä.

Jouni Tuomisto

akatemiatutkija

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Ympäristöterveyden osasto, Kuopio