Talk:Environmental impact assessment directive: Difference between revisions
No edit summary |
|||
| Line 20: | Line 20: | ||
Add argumentation using attack-, defend- and comment buttons | Add argumentation using attack-, defend- and comment buttons | ||
{{defend|# |It works rather well because EIA directive has increased and enhanced knowledge concerning environment in planning and decision making. In addition, citizens, organizations and authorities have enhanced opportunities to participate planning projects. |--[[User:Juho Kutvonen|Juho Kutvonen]] 23:08, 24 January 2013 (EET)}} | {{defend|# |It works rather well because EIA directive has increased and enhanced knowledge concerning environment in planning and decision making. In addition, citizens, organizations and authorities have enhanced opportunities to participate planning projects.(Jantunen J ja Hokkanen P. YVA-lainsäädännön | ||
toimivuusarviointi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toimivuus ja kehittämistarpeet. 2010. Suomen ympäristö 18|2010 |--[[User:Juho Kutvonen|Juho Kutvonen]] 23:08, 24 January 2013 (EET)}} | |||
}}==The participation process required in the EIA directive is useless== | }}==The participation process required in the EIA directive is useless== | ||
Revision as of 07:12, 25 January 2013
- This page contains structured discussions created for the Darm 2013 course. For details of the task, see Darm homework 7
EIA directive works mostly very well
| Fact discussion: . |
|---|
| Opening statement: EIA directive works mostly very well
Closing statement: Under discussion (to be changed when a conclusion is found) (A closing statement, when resolved, should be updated to the main page.) |
| Argumentation:
⇤--#: . It works poorly because a highway was built in front of my summer cottage. --Jouni 13:03, 24 January 2013 (EET), an imaginary citizen (type: truth; paradigms: science: attack)
|
| Fact discussion: . |
|---|
| Opening statement: Environmental impact assessment directive
Closing statement: Under discussion (to be changed when a conclusion is found) (A closing statement, when resolved, should be updated to the main page.) |
| Argumentation:
⇤--#: . there is a possibility of increase of contamination due to the hazardous wastes --Soroushm 13:20, 24 January 2013 (EET) (type: truth; paradigms: science: attack) Add argumentation using attack-, defend- and comment buttons ←--#: . It works rather well because EIA directive has increased and enhanced knowledge concerning environment in planning and decision making. In addition, citizens, organizations and authorities have enhanced opportunities to participate planning projects.(Jantunen J ja Hokkanen P. YVA-lainsäädännön toimivuusarviointi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toimivuus ja kehittämistarpeet. 2010. Suomen ympäristö 18 2010 (type: truth; paradigms: science: defence) |
==The participation process required in the EIA directive is useless==
The current proposal does not leave enough flexibility to member states
Accredited quality controllers will not improve the EIA process
YM:n tehtäväksianto STM:lle
14.11.2012 14:47, Kannisto Reetta (STM) kirjoitti:
Hei,
Euroopan komissio on 26.10.2012 antanut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksen direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta tiettyjen julkisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin osalta.
YM on pyytänyt muiden muassa STM:ä nimeämään edustajan asiantuntijaryhmään valmistelemaan Suomen kantoja ehdotukseen (liite 1).
Jari Keinäsen esitys on, että työryhmän jäseneksi nimettäisiin Mikko Paunio (HTO) ja varajäseneksi Jouni Tuomisto (THL). Teen tämän sisältöisen esityksen kansliapäällikölle.
YM on lisäksi pyytänyt toimittamaan direktiiviehdotusta koskevia kirjallisia kommentteja huomisen 15.11. aikana (liite 2). Mahdolliset kommentit voi toimittaa osoitteeseen lasse.tallskog (ät) ymparisto.fi
Kannanottoja YVAL toimivuusarviointiin liittyen
Ympäristövaikutusten arvioinnissa nykymuodossaan on joitain oleellisia heikkouksia. Nostamme esiin kolme keskeistä asiaa.
1. YVA-lain tavoitekuvaus on ympäripyöreä. Huomiota kiinnitetään vain yksittäisiin erillisiin haasteisiin, mikä estää havaitsemasta YVA-menettelyn ja sitä määrittävän YVA-lain laajempia ongelmia. YVA-laissa on varsin ympäripyöreästi kuvattu tavoitteet (YVA-laki 1994/468 1§): "Tämän lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia." YVA-laki siis pyrkii edistämään YVA-menettelyä, josta laissa itsessään säädetään. Tavoite siis ohjaa tarkastelemaan sitä, miten YVA-lailla säädettyä menettelyä on toteutettu ja toteaa YVA-lain ja YVA-menettelyn toimivan varsin hyvin, koska sitä tapahtuu mitä lailla on säädettykin. Tarkastelun kehämäisyys jättää oleellisia kysymyksiä tarkastelun ulkopuolelle, esim. kuinka hyvin YVA-laki edistää ympäristövaikutusten arvioinnin perimmäisiä tarkoituksia kuten kestävää kehitystä, tai onko tarpeen tai järkevää säätää ympäristövaikutusten arvioinnista omana lakinaan?
Niin EU:n YVA-direktiivi kuin Suomen YVA-lakikin ovat hyvin prosessikeskeisiä, eli pikemminkin määrittävät YVA-prosessia ja sen suorittamista kuin sen tarkoitusta tai vaikuttavuutta. Tämä on ollut varsin yleinen suuntaus niin ympäristövaikutusten arvioinnin teorioiden kehityksessä kuin niiden yhteydessä toteutettavien osallistumisprosessien kehityksessä ja toteutuksessakin, mutta se on laajalti todettu rajoittuneeksi ja käytännössä huonosti toimivaksi näkökulmaksi (esim. Cashmore 2004[1], Doelle ja Sinclair 2006[2], O'Faircheallaigh, 2010[3] ja Pope et al. 2004[4]). YVA-lain tavoitemäärittelyn, YVA-menettelyn vaikuttavuuden ja YVA:n vaikuttavuuden mittaamisen haasteita on käsitelty myös EFEIA-projektin tuloksia käsittelevässä artikkelissa (Pölönen et al. 2010[5]).
YVA-lain toimivuutta tulisi arvioida myös vertaamalla lain määrittämän YVA-menettelyn vaikuttavuutta suhteessa ympäristövaikutusten arvioinnin perimmäisiin tarkoituksiin. Tällainen arviointinäkökulma loisi myös paremman viitekehyksen tarkastella YVA-lain ja YVA-menettelyn haasteita ja puuttua niihin. Tällaisia vaikuttavuutta paremmin huomioivia viitekehyksiä on kehitetty ja käytössä esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön Tekaisu-hankkeessa, jossa kehitetään terveysvaikutusten arviointia.
2. Terveysvaikutusten arvioinnin heikkous on yksi nykymuotoisen YVA-menettelyn tärkeistä haasteista. Ympäristövaikutusten arviointien toteuttajien tieto ja osaaminen ympäristön kautta välittyvien terveysvaikutusten arvioimisen suhteen on usein riittämätöntä. Terveysvaikutusten arviointi saatetaan jättää YVA:ssa kokonaan tekemättä tai se voidaan toteuttaa hyvin pinnallisesti esim. vertaamalla mitattuja tai mallinnettuja pitoisuuksia ohje- tai raja-arvoihin ja toteamalla että terveysvaikutuksia ei ole. Terveysvaikutukset ovat kuitenkin hyvin tärkeitä esim. YVA:ssa tarkasteltavien hankkeiden lupapäätöksiä tehtäessä ja myös kommunikoitaessa hankkeiden ympäristövaikutuksia kansalaisille.
Terveysvaikutusten arvioinnin asemaa tulee vahvistaa YVA-laissa, YVA-menettelyä käsittelevässä ohjeistuksessa, YVA-prosessien valvonnassa sekä YVA-lain ja YVA-menettelyn kehitystyössä. YVA-säädöksiin on tarpeen määritellä riittävän yksityiskohtaisesti, millä periaatteilla terveysvaikutuksia tulee arvioida. Voidaan antaa ohjeita menetelmistä, esim. voidaanko tyytyä vertaamaan altistumista ohjearvoihin, vai tulisiko haittoja arvioida määrällisesti väestötutkimuksiin perustuvien vastefunktioiden avulla.
3. YVA:n toteuttamisessa on vaarana tarpeettomasti rajata osallistumista valikoituihin asiantuntijatahoihin. Nämä prosessit ovat lähtökohtaisesti liian suljettuja. YVA-prosessin laadun parantamiseksi edellytettävä akkreditointi toimisi avoimuuden tavoitetta vastaan ja johtaisi näkökulman kapenemiseen ja siten pikemminkin huonompaan kuin parempaan laatuun. YVA on luonteeltaan monitieteellinen, ja se vaatii useiden alojen asiantuntijoita. Esimerkiksi terveysnäkökohtien huomiointi luultavasti huononisi. Avoimemmalla arviointiprosessilla voisi hyvinkin esim. internetiä hyödyntäen osallistaa YVA:sta kiinnostuneet tutkijat ja kansalaiset, esittämään näkemyksensä meneillään olevasta YVAsta jo hyvissä ajoin ja varsin vähäisin lisäresurssein. Ratkaisevaa tässä on ottaa käyttöön sellaisia käytäntöjä, jotka todella mahdollistavat esiin nostettujen näkemysten täysipainoisen huomioimisen osana YVAa.
Tällä hetkellä YVA-prosessi on erillään sekä itse hankkeen suunnittelusta ja toteutuksesta että lupaprosessista. Tämä estää YVAn toimivuutta käytännössä ja rajoittaa niitä ympäristöhyötyjä, joita sillä voisi olla.
Osallistuminen on erillinen prosessi YVAn rinnalla. Se on luonteeltaan järjestettävä tapahtuma eikä olennainen keino kerätä arvioinnin ja itse hankkeen kannalta tärkeää tietoa. Erityisesti, kuulemisissa pitäisi edetä kohti jatkuvaa kommentointi- ja osallistumismahdollisuutta sen sijaan, että osallistumisaikaa rajataan kuten nyt suunnitellaan artiklassa 6. YVAssa tulee pyrkiä avoimempiin arviointiprosesseihin ja kattavampaan merkityksellisten näkökulmien huomioon ottamiseen.
Mitä yllä on sanottu YVA-prosessin avoimuudesta pätee myös tähän YVA-direktiivin valmistelutyöhön.
Suurimmat YVAn haasteet eivät ole teknisessä vaikutusanalyysissä vaan huonossa kyvyssä toisaalta tunnistaa kaikkia niitä tekijöitä, joita yhteiskunnassa pidetään olennaisina ympäristön tai terveyden kannalta, ja toisaalta nähdä mitä käytännöllisiä vaikutuksia ja yhteiskunnallisia merkityksiä YVAn tuloksilla oikeastaan on. Tämän kokonaisuuden ymmärtämiseen tarvitaan laajaa toimijoiden, sidosryhmien, asiantuntijoiden ja päättäjien osallistumista.
Yhteenvetona voi todeta tulevien toimivuusarviointien tarvitsevan
- keskittymistä arvioimaan perimmäisten tavoitteiden saavuttamista muodollisten tai välitavoitteiden sijasta,
- perusteellisemman arvion terveysvaikutusten arvioinnin roolista,
- avoimemman prosessin, jossa lähtökohtaisesti kaikki kiinnostuneet voivat osallistua arviointiin.
Viitteet:
- ↑ Cashmore, M. 2004. The role of science in environmental impact assessment: process and procedure versus purpose in the development of theory. Environmental Impact Assessment Review 24(2004) 403-426.
- ↑ Doelle, M., Sinclair, A.J. 2006. Time for a new approach to public participation in EA: Promoting cooperation and consensus for sustainability. Environmental Impact Assessment Review 26(2006) 185-205.
- ↑ O'Faircheallaigh, C. 2010. Public participation and environmental impact assessment: Purposes, implications, and lessons for public policy making. Environmental Impact Assessment Review, 30(2010) 19-27.
- ↑ Pope, J., Annandale, D., Morrison-Saunders, A. 2004. Conceptualising sustainability assessment. Environmental Impact Assessment Review 24(2004) 595-616.
- ↑ Pölönen, I., Hokkanen, P., Jalava, K. 2010. The effectiveness of the Finnish EIA system - What works, what doesn't, and what could be improved?. Environmental Impact Assessment Review 31, 120-128.