Talk:Climate duel

Tieteen wikipedia voi pelastaa ilmastonmuutokselta

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, ja monenlaisia toimenpiteitä on käynnistelty uhkan torjumiseksi. Kuitenkaan maailman kasvihuonekaasupäästöt eivät vähene vaan lisääntyvät. Nykyiset toimet ovat siis tehottomia, ja tarvitaan jotain parempaa. Riittävän paljon parempaan päästäksemme on torjuntaan värvättävä koko yhteiskunta. Toimenpiteiden vaikutuksia on järjestelmällisesti tutkittava, ja kansalaisten on päästävä vaikuttamaan sekä ilmastonmuutoksen torjunnan suunnitteluun että toteutukseen. Työkaluja alkaa lopulta olla valmiina tähän muutokseen, josta voi tulla vallankumouksellinen.

Jotta ilmastonmuutoksen torjunta lainkaan onnistuisi, on päästöt puolitettava niin lyhyessä ajassa, että sitä on vaikea edes kuvitella. Tilanne on sama, kuin jos ihminen juoksisi täyttä vauhtia ja äkkiä näkisi edessään tiiliseinän parin metrin päässä. Olisi tehtävä nopeita ja rajuja mutta hallittuja liikkeitä.

Tiiliseinän väistämiseen ei riitä, että näkee sen tulevan ja osaa sätkytellä lihaksia. Ihmiskunnalla ei ole valmiiksi harjoiteltuja liikeratoja ilmastonmuutoksen varalta. Meidän on ilman kokemusta arvioitava ja ennustettava, miten mikäkin väistö-, hidastus- ja suojausliike auttaisi kokonaisuuden ja lukuisten yksityiskohtien kannalta.

Niinpä tutkijoiden on paljon enemmän tutkittava päätösten vaikutuksia, ei vain ilmastoa yleensä. Vain tällä tavalla opitaan oikeat väistöliikkeet. Ja poliitikkojen on perehdyttävä tieteeseen tehdäkseen oikeat, ei vain oikealta tuntuvat, päätökset.

Nykyinen Kioton päästökauppasopimus on liian heikko. Uuden sopimuskierroksen toivotaan päättyvän joulukuussa Kööpenhaminassa. Nytkin arkaillaan keskustella todella isoista asioista, ja sopimuksen hylkäämisen pelossa lasketaan tavoitetasoa. Nykyinen päätöksenteko ei siis pysy ilmastonmuutoksen vauhdissa, ja tilanne huononee. Kuitenkaan ilmastopolitiikassa ei ole varaa sivuuttaa kipeimpiäkään kysymyksiä eikä junnata tieteen kriteereillä huonoksi osoitettujen vaihtoehtojen kimpussa.

Päätöksentekoprosessiin on tuotava selvästi vahvemmin kolme asiaa. Ensinnäkin päätökset on arvioitava etukäteen, järjestelmällisesti, nopeasti ja tieteen kriteerein. Toiseksi asiat on avattava jäsennetylle keskustelulle, joka pilkotaan yksityiskohtaisiin ja täsmällisesti määriteltyihin kysymyksiin. Kolmanneksi kaikki tieto ja siitä käytävä keskustelu on saatava kaikkien nähtäville, ja kenen tahansa on voitava osallistua tähän keskusteluun ja toimenpiteiden ideointiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL, www.thl.fi) olemme kehittäneet menetelmiä juuri tällaisten monimutkaisten yhteiskunnallisten asioiden arviointiin. Ylläpitämämme Opasnet-sivusto (www.opasnet.org) on tietääksemme ainoa, joka on rakennettu nimenomaan toteuttamaan järjestelmällisesti nuo kolme ehtoa kriittisyydestä, keskustelevuudesta ja avoimuudesta. Opasnetissä tietoa, näkemyksiä ja toimintaideoita kerätään ja jäsennetään suoraan osaksi päätöksentekoa palvelevia arviointeja. Opasnet toimii rajapintana tieteen, politiikan ja kansalaisvaikuttamisen välillä.

Noiden kolmen periaatteen vaikutus politiikantekoon on suurempi kuin luulisi. Toimintatavassa yhdistyvät tieteellinen perusteellisuus, journalismin kriittisyys ja kansalaisaktivismin idearikkaus. Poliittiset ehdotukset joutuvat armottomaan ja yksityiskohtaiseen tarkasteluun, joka ei ole minkään yksittäisen tahon hallinnassa. Näin pitää ollakin. Ilmastonmuutos on liian vakava asia jätettäväksi yksin poliitikoille.

Opasnetin perustekniikka on sama kuin Wikipediassa. Se ei kuitenkaan ole tietosanakirja vaan tieteen kriteereihin perustuva foorumi käsitellä täsmällisiä kysymyksiä joukkoyhteistyön keinoin. Wikipediassa ratkaisee neutraali asenne ja konsensushakuisuus. Opasnetissä eri näkemykset pannaan vastakkain; lopulta ratkaisee tieteellinen kritiikki, jossa voi vedota ainoastaan havaintoihin ja päättelyyn. Yhteiskunnan arvot tietysti ovat politiikkaa ajava voima, mutta niitäkin voi ja pitää tarkastella neutraalisti ja sisällyttää läpinäkyvästi keskusteluun.

Olemme parhaillaan tekemässä arviointia ilmastopolitiikan terveysvaikutuksista kaupunkitasolla, esimerkkinä pääkaupunkiseutu. Se toivottavasti antaa eväitä paikallistason päätöksentekoon ja auttaa ymmärtämään ylikansallisen politiikan ja paikallistason toteutuksen välisiä suhteita. Nämä arvioinnit ja keskustelut palvelisivat onnistuessaan suoraan Kööpenhaminan prosessia.

Opasnetissä arvioinnit alkavat tilanteen yleiskuvauksesta ja päätöksentekijöiden ja mahdollisten päätösten tunnistamisesta. Arviointi kuitenkin etenee nopeasti määrälliseksi tarkasteluksi, jossa arviot toimenpiteistä, hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöistä, saastekuolemista ja euroista ovat kaikkien nähtävillä ja arvosteltavissa. Kuka tahansa voi korjata virheitä, ja arvioinnin laskenta päivitetään mahdollisimman nopeasti vastaamaan parempaa tietoa. Arviointiin voi nostaa myös uusia osa-alueita, joita ei alunperin tunnistettu tärkeiksi.

Vaikka Opasnetissä on nyt vasta toistatuhatta sivua, se on suunniteltu kestämään satojentuhansien sivujen ja miljardien lukuarvojen sisältö ja aktiivinen käyttö. Kun arviointeja tulee lisää, niiden sisältämät tiedot tulevat suoraan muiden arviointien käytettäviksi. Tämä synergia tekee laajamittaisten, kuten ilmastopolitiikkaa koskevien, arviointien tekemisen mahdolliseksi eri tavalla kuin koskaan ennen.

Opasnetissä kuka tahansa voi ratkoa yhteisiä ongelmia - ajatuksen kantavuus ratkaisee.

Jouni Tuomisto, akatemiatutkija

Mikko Pohjola, tutkija

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kuopio

Sunnuntaidebatin kommentit ensimmäiseen versioon

Debateiksi etsitään poleemisia keskustelunavauksia tai uusia näkökulmia tuttuihin keskusteluihin. Ilmastonmuutoksesta ja sen vaatimista toimista on keskusteltu aivan valtavan paljon. Siksi aiheeseen liittyvän debatin tulisi tarjota tuore näkökulma, jollaiseksi ei riitä esitys siitä, että ilmastonmuutos tarvitsee nopeita ja merkittäviä toimenpiteitä, joihin kaikkien tulisi ottaa osaa. Tämän me jo tiedämme, eikä viestin toistaminen tällä kovin yleisellä tasolla sopi debatin aiheeksi. Tekstin lomaan kirjoitettu tutkimusaineistopyyntökään ei muuta asiaa.

Kirjoitatte: "Prosessiin on tuotava selvästi vahvemmin kolme asiaa. Ensinnäkin päätökset on arvioitava etukäteen, järjestelmällisesti, nopeasti ja tieteen kriteerein. Toiseksi asiat on avattava jäsennetylle keskustelulle, joka pilkotaan yksityiskohtaisiin ja täsmällisesti määriteltyihin kysymyksiin. Kolmanneksi tähän keskusteluun on päästettävä mukaan kuka tahansa, ja kaikki tieto on saatava kaikkien nähtäville."

Usein hyvin yleisellä tasolla mediassa käyty keskustelu ilmastonmuutoksesta kaipaisi juuri mainitsemianne asioiden yksityiskohtiin pilkkomisia ja täsmällisesti määriteltyjä kysymyksiä. Tarjoamalla tällaisia saisitte tekstiinne jäntevyyttä ja selkeyttä. Ihmisten yleinen herättely ja avoimuuden vaatiminen ovat tärkeitä asioita, mutta menettävät tehonsa - ainakin debattitekstinä - jos tuttua perusviestiä toistetaan lähes sellaisenaan.

Yhtä kaikki, kehotan tarjoamaan tekstiä Vieraskynä-palstalle (hs.artikkeli@hs.fi) tai mielipidekirjoitukseksi (hs.mielipide@hs.fi).

Ystävällisin terveisin,

Matti Rämö

Hei,

Kiitos tarjouksesta,

Sunnuntaidebattiin etsitään uusia keskustelunavauksia tai uusia näkökulmia tuttuihin keskusteluihin. Sisänsä kiinnostava kirjoituksesi ei valitettavasti näitä kriteereitä täytä.

Ystävällisin terveisin,

Sami Sillanpää

Katso myös

• Vanhempi versio, jossa on mukana kommentteja ja parannusehdotuksia.
• Helsingin Sanomiin lahtenyt ensimmainen versio

Internet tuo tieteen ja kansalaiset politiikantekoon

----1: . Toinen kirjoitus politiikasta ja päätöksenteosta, koska tuo edellinen ei näytä Hesarissa vetävän. --Jouni 22:57, 7 August 2009 (EEST) (type: truth; paradigms: science: comment)

Internet on mullistanut viestinnän ja kaupankäynnin tapoja. Lähivuosina se mullistaa myös politiikan ja tuo tieteen ja kansalaiset saumattomaksi osaksi sitä.

Politiikka on periaatteessa yksinkertaista. Ensin tunnistetaan ongelmia, joihin tulisi yhdessä tarttua, sitten ideoidaan toimintavaihtoehtoja niiden ratkomiseksi, arvioidaan eri toimien vaikutuksia, ja lopulta tehdään päätös ja aletaan toimia.

Varsinainen päätöksenteko on syytä jättää sille, jolla on siihen toimivalta. Sen sijaan tunnistamiseen, ideoimiseen ja arvioimiseen eli politiikantekoon saa kansalaisyhteiskunnassa osallistua kuka tahansa. Tämä on ollut pahasti alihyödynnetty mahdollisuus, mutta nyt uudet internetin verkkotyötilat ovat mullistamassa tilanteen. Ne toisaalta hyödyntävät suuren joukon tietoa ja näkemyksiä, toisaalta jäsentävät tämän tiedon tieteellisen kriittisiksi arvioinneiksi.

Politiikan tekee käytännössä vaikeaksi se, että toimintavaihtoehtoja on aina lukuisia, mutta silti päättäjien erimielisestä joukosta pitäisi löytää yhden taakse enemmistö. Niinpä on kätevää sopia etukäteen hallitus-, puolue- tai muussa ohjelmassa, että joistakin asioista ei keskustella, vaan asiat päätetään peruslinjojen mukaisesti. Usein myös hylätään paremmuusjärjestyksessä useita vaihtoehtoja ja ajetaan vasta ensimmäistä, jonka läpimenoon uskotaan.

Tämä on ollut tapa varmistaa edes jonkin tolkullisen päätöksen syntyminen. Mutta kun käytännön sanelemia rajoitteita on paljon, saadaan korkeintaan keskinkertaista politiikkaa. Tilanne paranisi, jos politiikanteossa aina haettaisiin parhaita ratkaisuja, ja vasta päätöksenteossa rajauduttaisiin poliittisiin realiteetteihin.

Paitsi että verkkotyötilat parantavat politiikanteon käytäntöjä, ne myös tuovat sen käyttöön valtavan määrän uusia resursseja. Internet on murtanut rajoitukset siitä, montako ihmistä tiedonvaihtoon voi osallistua ja missä heidän on fyysisesti oltava.

Poliittinen keskustelu on tähän asti käyty muutaman kymmenen ihmisen edus-, toimi- ja lautakuntien kokouksissa tiukkojen aikarajojen puristuksessa. Yhden hengen selvitysryhmät isoistakaan asioista eivät ole harvinaisia.

Mutta asiat ovat entistä mutkikkaampia ja toisiinsa kytkeytyneitä. Aiheesta riippumatta suurin osa viisaudesta asuu aina toimikunnan ulkopuolella, koottiinpa se miten tahansa. Internetin avulla kuka tahansa voi tuoda julki omat tietonsa ja mielipiteensä heti kaikille.

Politiikanteon monopoli on kuitenkin pysynyt poliitikkojen käsissä, koska blogien vyörystä huolimatta ei ole ollut voimavaroja jäsentää kaikkia näkemyksiä ja tietoa johdonmukaiseksi kuvaukseksi, joka auttaisi vaihtoehtojen arvioinnissa. Uudet verkkotyötilat tekevät tiedon jäsentämisestä niin vaivatonta, että se onnistuu vaikka osallistujia ei rajata mitenkään.

Tieteessä avoimet verkkolehdet ja tietokannat ovat jo arkipäivää. Lähitulevaisuudessa yleistyvät myös joukkoyhteistyön verkkotyötilat, joilla itse tieteellistä tutkimusta tehdään avoimesti verkossa. Niitä voi valjastaa myös politiikantekoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on kehitetty tällaista verkkotyötilaa, Opasnetiä (www.opasnet.org), nimenomaan yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi.

Miten ne sitten toimivat?

Verkkotyötilassa jokainen jakaa oman tietonsa muiden käyttöön ja hyödyntää muiden jakamia tietoja omassa työssään. Ne näyttävät paljon Wikipedialta mutta ovat tarkemmin säänneltyjä. Tietorakenne ja käyttäytymissäännöt on räätälöity suurten, pienistä paloista koostuvien kokonaisuuksien kuvaamiseen ja työstämiseen.

Työtilassa esitetään täsmällisiä kysymyksiä: Mikä on alkoholin hinnan vaikutus kulutukseen? Mitä vaikutusta päästökaupalla ja toisaalta hiiliverolla on markkinoiden toimintaan? Minkä syytekijöiden kautta vaikutukset välittyvät? Kuinka yleisiä ovat lasten astmaoireilua lisäävät kotien kosteusvauriot?

Näihin kysymyksiin sitten esitetään tieteellisesti perusteltuja vastauksia, ja huonoja vastauksia hylätään. Sekä vastaukset että perustelut kuvataan yksityiskohtaisesti. Vastauksia parannetaan yhteistyössä, kunnes ne vastaavat käsillä olevaan tietotarpeeseen.

Työtilat toimivat muutamien perusperiaatteiden varassa. Työtä tehdään avoimesti, ja kaikki on kaikkien luettavissa ja parannettavissa. Kaikkea esitettyä saa vapaasti kritisoida, mutta vain kolmesta asiasta: epäloogisuudesta, asiayhteyden puutteesta tai ristiriidasta havaintojen kanssa. Asioiden epävarmuudet ja niiden väliset syy-seuraussuhteet kuvataan myös. Tähän käytetään todennäköisyyksiä, ja erityisesti ehdollisia todennäköisyysjakaumia ja Bayes-verkkoja.

Avoimet työtilat eivät ole tieteessäkään itsestäänselvyys. Niitä käyttäviä tutkijoita on vielä vähän. Toisaalta epäillään niiden tuottaman tiedon tieteellistä laatua. Kuitenkin niissä voidaan käyttää tieteellistä vertaisarviointia, jonka toimivuutta verkkolehdissä ei ole kyseenalaistettu.

Toisaalta niihin ei lähdetä mukaan, koska muutkaan eivät lähde eikä niistä vielä kerry samanlaista meriittiä kuin perinteisestä julkaisemisesta. Tämä on vaikeampi ongelma ja poistuu vasta, kun niiden toimivuus ja tehokkuus on konkreettisesti jollain alueella osoitettu ja kunnia jaettu verkoston tutkijoille.

Politiikanteossa tuon jälkimmäisen ongelman yli voisi päästä helpommin: on olemassa kriittinen massa ihmisiä, joita ei innosta meriitti vaan näky siitä, että oma osallistuminen voi parantaa politiikantekoa ja sitä kautta päätöksiä ja maailmaa. Kun nämä ihmiset löytävät toisensa verkkotyötilasta, alkaa hiljainen mutta nopea vallankumous.

Vallankumousta tarvitaankin. Ilmastonmuutos, päästökauppaneuvottelut, öljyriippuvuudesta irrottautuminen, taantuman tuoma velkaongelma ja huoltosuhteen heikkeneminen ovat jokainen yksinäänkin erittäin haastavia ongelmia, ja nyt niihin kaikkin pitäisi kehittää yhtäaikaisia, toisiaan tukevia politiikkoja. Tarvitaan tuhansien ihmisten pohdintaa ja nopeaa tiedonvaihtoa.

Siihen ei mikään toimikunta pysty, mutta verkkotyötilat pystyvät.

Jouni Tuomisto

akatemiatutkija

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Ympäristöterveyden osasto, Kuopio