Talk:Climate duel

Tieteen wikipedia voi pelastaa ilmastonmuutokselta

Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, ja monenlaisia toimenpiteitä on käynnistelty uhkan torjumiseksi. Kuitenkaan maailman kasvihuonekaasupäästöt eivät vähene vaan lisääntyvät. Nykyiset toimet ovat siis tehottomia, ja tarvitaan jotain parempaa. Riittävän paljon parempaan päästäksemme on torjuntaan värvättävä koko yhteiskunta. Toimenpiteiden vaikutuksia on järjestelmällisesti tutkittava, ja kansalaisten on päästävä vaikuttamaan sekä ilmastonmuutoksen torjunnan suunnitteluun että toteutukseen. Työkaluja alkaa lopulta olla valmiina tähän muutokseen, josta voi tulla vallankumouksellinen.

Jotta ilmastonmuutoksen torjunta lainkaan onnistuisi, on päästöt puolitettava niin lyhyessä ajassa, että sitä on vaikea edes kuvitella. Tilanne on sama, kuin jos ihminen juoksisi täyttä vauhtia ja äkkiä näkisi edessään tiiliseinän parin metrin päässä. Olisi tehtävä nopeita ja rajuja mutta hallittuja liikkeitä.

Tiiliseinän väistämiseen ei riitä, että näkee sen tulevan ja osaa sätkytellä lihaksia. Ihmiskunnalla ei ole valmiiksi harjoiteltuja liikeratoja ilmastonmuutoksen varalta. Meidän on ilman kokemusta arvioitava ja ennustettava, miten mikäkin väistö-, hidastus- ja suojausliike auttaisi kokonaisuuden ja lukuisten yksityiskohtien kannalta.

Niinpä tutkijoiden on paljon enemmän tutkittava päätösten vaikutuksia, ei vain ilmastoa yleensä. Vain tällä tavalla opitaan oikeat väistöliikkeet. Ja poliitikkojen on perehdyttävä tieteeseen tehdäkseen oikeat, ei vain oikealta tuntuvat, päätökset.

Nykyinen Kioton päästökauppasopimus on liian heikko. Uuden sopimuskierroksen toivotaan päättyvän joulukuussa Kööpenhaminassa. Nytkin arkaillaan keskustella todella isoista asioista, ja sopimuksen hylkäämisen pelossa lasketaan tavoitetasoa. Nykyinen päätöksenteko ei siis pysy ilmastonmuutoksen vauhdissa, ja tilanne huononee. Kuitenkaan ilmastopolitiikassa ei ole varaa sivuuttaa kipeimpiäkään kysymyksiä eikä junnata tieteen kriteereillä huonoksi osoitettujen vaihtoehtojen kimpussa.

Päätöksentekoprosessiin on tuotava selvästi vahvemmin kolme asiaa. Ensinnäkin päätökset on arvioitava etukäteen, järjestelmällisesti, nopeasti ja tieteen kriteerein. Toiseksi asiat on avattava jäsennetylle keskustelulle, joka pilkotaan yksityiskohtaisiin ja täsmällisesti määriteltyihin kysymyksiin. Kolmanneksi kaikki tieto ja siitä käytävä keskustelu on saatava kaikkien nähtäville, ja kenen tahansa on voitava osallistua tähän keskusteluun ja toimenpiteiden ideointiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL, www.thl.fi) olemme kehittäneet menetelmiä juuri tällaisten monimutkaisten yhteiskunnallisten asioiden arviointiin. Ylläpitämämme Opasnet-sivusto (www.opasnet.org) on tietääksemme ainoa, joka on rakennettu nimenomaan toteuttamaan järjestelmällisesti nuo kolme ehtoa kriittisyydestä, keskustelevuudesta ja avoimuudesta. Opasnetissä tietoa, näkemyksiä ja toimintaideoita kerätään ja jäsennetään suoraan osaksi päätöksentekoa palvelevia arviointeja. Opasnet toimii rajapintana tieteen, politiikan ja kansalaisvaikuttamisen välillä.

Noiden kolmen periaatteen vaikutus politiikantekoon on suurempi kuin luulisi. Toimintatavassa yhdistyvät tieteellinen perusteellisuus, journalismin kriittisyys ja kansalaisaktivismin idearikkaus. Poliittiset ehdotukset joutuvat armottomaan ja yksityiskohtaiseen tarkasteluun, joka ei ole minkään yksittäisen tahon hallinnassa. Näin pitää ollakin. Ilmastonmuutos on liian vakava asia jätettäväksi yksin poliitikoille.

Opasnetin perustekniikka on sama kuin Wikipediassa. Se ei kuitenkaan ole tietosanakirja vaan tieteen kriteereihin perustuva foorumi käsitellä täsmällisiä kysymyksiä joukkoyhteistyön keinoin. Wikipediassa ratkaisee neutraali asenne ja konsensushakuisuus. Opasnetissä eri näkemykset pannaan vastakkain; lopulta ratkaisee tieteellinen kritiikki, jossa voi vedota ainoastaan havaintoihin ja päättelyyn. Yhteiskunnan arvot tietysti ovat politiikkaa ajava voima, mutta niitäkin voi ja pitää tarkastella neutraalisti ja sisällyttää läpinäkyvästi keskusteluun.

Olemme parhaillaan tekemässä arviointia ilmastopolitiikan terveysvaikutuksista kaupunkitasolla, esimerkkinä pääkaupunkiseutu. Se toivottavasti antaa eväitä paikallistason päätöksentekoon ja auttaa ymmärtämään ylikansallisen politiikan ja paikallistason toteutuksen välisiä suhteita. Nämä arvioinnit ja keskustelut palvelisivat onnistuessaan suoraan Kööpenhaminan prosessia.

Opasnetissä arvioinnit alkavat tilanteen yleiskuvauksesta ja päätöksentekijöiden ja mahdollisten päätösten tunnistamisesta. Arviointi kuitenkin etenee nopeasti määrälliseksi tarkasteluksi, jossa arviot toimenpiteistä, hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöistä, saastekuolemista ja euroista ovat kaikkien nähtävillä ja arvosteltavissa. Kuka tahansa voi korjata virheitä, ja arvioinnin laskenta päivitetään mahdollisimman nopeasti vastaamaan parempaa tietoa. Arviointiin voi nostaa myös uusia osa-alueita, joita ei alunperin tunnistettu tärkeiksi.

Vaikka Opasnetissä on nyt vasta toistatuhatta sivua, se on suunniteltu kestämään satojentuhansien sivujen ja miljardien lukuarvojen sisältö ja aktiivinen käyttö. Kun arviointeja tulee lisää, niiden sisältämät tiedot tulevat suoraan muiden arviointien käytettäviksi. Tämä synergia tekee laajamittaisten, kuten ilmastopolitiikkaa koskevien, arviointien tekemisen mahdolliseksi eri tavalla kuin koskaan ennen.

Opasnetissä kuka tahansa voi ratkoa yhteisiä ongelmia - ajatuksen kantavuus ratkaisee.

Jouni Tuomisto, akatemiatutkija

Mikko Pohjola, tutkija

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Kuopio

Sunnuntaidebatin kommentit ensimmäiseen versioon

Debateiksi etsitään poleemisia keskustelunavauksia tai uusia näkökulmia tuttuihin keskusteluihin. Ilmastonmuutoksesta ja sen vaatimista toimista on keskusteltu aivan valtavan paljon. Siksi aiheeseen liittyvän debatin tulisi tarjota tuore näkökulma, jollaiseksi ei riitä esitys siitä, että ilmastonmuutos tarvitsee nopeita ja merkittäviä toimenpiteitä, joihin kaikkien tulisi ottaa osaa. Tämän me jo tiedämme, eikä viestin toistaminen tällä kovin yleisellä tasolla sopi debatin aiheeksi. Tekstin lomaan kirjoitettu tutkimusaineistopyyntökään ei muuta asiaa.

Kirjoitatte: "Prosessiin on tuotava selvästi vahvemmin kolme asiaa. Ensinnäkin päätökset on arvioitava etukäteen, järjestelmällisesti, nopeasti ja tieteen kriteerein. Toiseksi asiat on avattava jäsennetylle keskustelulle, joka pilkotaan yksityiskohtaisiin ja täsmällisesti määriteltyihin kysymyksiin. Kolmanneksi tähän keskusteluun on päästettävä mukaan kuka tahansa, ja kaikki tieto on saatava kaikkien nähtäville."

Usein hyvin yleisellä tasolla mediassa käyty keskustelu ilmastonmuutoksesta kaipaisi juuri mainitsemianne asioiden yksityiskohtiin pilkkomisia ja täsmällisesti määriteltyjä kysymyksiä. Tarjoamalla tällaisia saisitte tekstiinne jäntevyyttä ja selkeyttä. Ihmisten yleinen herättely ja avoimuuden vaatiminen ovat tärkeitä asioita, mutta menettävät tehonsa - ainakin debattitekstinä - jos tuttua perusviestiä toistetaan lähes sellaisenaan.

Yhtä kaikki, kehotan tarjoamaan tekstiä Vieraskynä-palstalle (hs.artikkeli@hs.fi) tai mielipidekirjoitukseksi (hs.mielipide@hs.fi).

Ystävällisin terveisin,

Matti Rämö

Hei,

Kiitos tarjouksesta,

Sunnuntaidebattiin etsitään uusia keskustelunavauksia tai uusia näkökulmia tuttuihin keskusteluihin. Sisänsä kiinnostava kirjoituksesi ei valitettavasti näitä kriteereitä täytä.

Ystävällisin terveisin,

Sami Sillanpää

Katso myös

• Vanhempi versio, jossa on mukana kommentteja ja parannusehdotuksia.
• Helsingin Sanomiin lahtenyt ensimmainen versio

Politiikka on liian tärkeää jätettäväksi yksin poliitikoille

----#:: . Toinen kirjoitus politiikasta ja päätöksenteosta, koska tuo edellinen ei näytä Hesarissa vetävän. --Jouni 22:57, 7 August 2009 (EEST) (type: truth; paradigms: science: comment)

Suomen politiikkaan on tullut mielenkiintoisia kuohuja vaalirahasotkujen ja ruoan arvolisäverokeskustelun myötä. Näyttää siltä, että nykyinen politiikka on joutunut yhä kauemmaksi perustehtävästään eli hyvien yhteiskunnallisten päätösten tekemisestä. Nykyiset toimintatavat voitaisiin päivittää todellisen tietoyhteiskunnan aikaan. Ainoastaan piintyneet tavat ja valtarakenteet ovat enää esteenä.

Vaalirahasotku on herättänyt meidät huomaamaan, että päätösten motiivit ja politikoinnin kiemurat ovat kansan katseilta piilossa enemmän kuin olemme uskoneet. Toisaalta tämän ei pitäisi olla yllätys; eihän media niin tehokas ole, että kaikki asiat ehdittäisiin kaivella pohjia myöten kaikissa tapauksissa. Yleinen avoimuus vähentäisi näitäkin ongelmia.

Ruoan arvonlisävero on ongelmallisempi ratkaistava. Ainakin lehtitietojen perusteella näyttää siltä, että useimmat asia-argumentit ovat veron alentamista vastaan: Keino on tehoton pienituloisten auttaja. Se lisää epätasa-arvoa markettien ja ravintoloiden välillä. Se elvyttää taloutta huonosti. Se lisää valtion menoja juuri, kun muutenkin on tiukkaa.

Puolustajien keskeinen asiaperuste on, että veronalennus auttaa pienituloisia. Tältä osin näkemykset ovat ristiriitaiset, ja olisi tärkeää nähdä asiantuntijoiden avoin, kriittinen ja jäsennetty väittely aiheesta. Muutoin puolustajien perustelut näyttävät kohdistuvan pääasiassa menettelytapoihin: Asiasta on jo sovittu. On epäasiallista hajottaa hallituksen rivejä. Maine menisi, jos vaalitaistossa luvattuja asioita peruttaisiin.

Tämän kirjoituksen kannalta ruokaveropäätös on vain esimerkki päätöksenteosta, jossa asiaperusteet jossain vaiheessa syrjäytetään valtapolitiikan tieltä. Järjestelmässä on vikaa, jos se on haluton arvioimaan päätösten perusteita uuden tiedon valossa, ja jos tällaista arviointia ei vaadita. Tähän on saatava muutos, tai politiikka ei parane.

Kuka tahansa voi olla asiantuntija jollain ruokaveron osa-alueella. On melko varmaa että parhaat asiantuntijat eivät olleet paikalla kun politiikkaa kirjoitettiin. Miksei? Internet tarjoaa lähes rajattomat osallistumismahdollisuudet, jos niitä halutaan hyödyntää.

Hyvältä kuulostavia selityksiä voi löytää niin kauan kuin kuvitellaan, että parhaat politiikat syntyvät suljettujen ovien takaamassa rauhassa valikoidun joukon voimin. Tämä on vanhentunut ja väärä käsitys. Tietoyhteiskunta on toden teolla vasta tulossa, kunhan nämä harhat rapautuvat.

Politiikkojen tekemiseen voi osallistua kuka tahansa, jos ne kirjoitetaan Wikipedian kaltaisella työkalulla. On myös olemassa nettityökaluja päätösten seurausten arviointiin määrällisillä eli kvantitatiivisilla malleilla. Esimerkkinä on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Opasnet (www.opasnet.org), jossa on viime aikoina käsitelty erityisesti ilmastonmuutospolitiikkoja ja terveysvaikutuksia.

Politiikkoja ja niiden arviointimalleja voi ja pitää arvioida tiukoin tieteellisin kriteerein. Järkevä tapa tehdä politiikkaa olisi ensin asettaa tavoitteita, ja sitten avoimesti etsiä parhaat keinot niiden saavuttamiseksi. Nyt tehdään nurinpäin, kun keinot sovitaan hallitusneuvotteluissa. Ennen päätöstä asiantuntijoiden rooliksi jää ennustaa, mikä menee pieleen jos päätös toteutetaan.

Kansa tekee virheen, jos se ei tuo omaa osaamistaan ja omia poliittisia ideoitaan keskusteluun. Siihen ei puolueita ja poliitikkoja tarvita, koska tarvittavat nettityökalut ovat jo olemassa. Keskustelu pitää jäsentää asiayhteyden sekä syiden ja seurausten mukaan eikä blogien huutoäänestyksillä. Silloin kuka tahansa voi paneutua yksityiskohtiin, jos pääviesti ei vielä vakuuta. Arviointia voi parannella jos tietoa riittää, ja vääriksi osoitetut osat karsitaan pois päätelmistä.

Virallinen päätöksenteko toki säilyy siellä missä ennenkin. Mutta on paljon vaikeampi viedä läpi päätöksiä, joiden perustelut järjestelmällisesti pystytään murskaamaan avoimessa kriittisessä keskustelussa. Huonoimpien vaihtoehtojen karsimisen jälkeen poliitikoille jää valta valita hyvistä.

Viime aikoina on murehdittu kansalaisten laiskuutta vaaleissa ja puoluetoiminnassa. En usko, että ongelmana on kiinnostuksen puute. Pikemminkin kansalaiset aivan oikein näkevät, että poliittinen aktiivisuus kankeassa nykyjärjestelmässä vaatii paljon vaivaa ja toissijaista valtapolitikointia, ja silti heidän vaikutusmahdollisuutensa ovat mitättömät.

Tietoyhteiskunnassa tilanne on toinen: yksittäisen ihmisen oma tiedonmuru parantaa kokonaisarviota ja johtaa tasapainoisempaan politiikkaan hyvinkin vähällä osallistumisella, jos tieto on tärkeä ja asiat kunnolla jäsennetty.

Yleisin kritiikki avoimia järjestelmiä vastaan on, että tieteellinen laatu kärsii ja että ihmiset eivät halua osallistua. Tieteellinen laatu voidaan kuitenkin varmistaa vertaisarvioinnilla aivan kuten lukuisissa nettipohjaisissa tieteellisissä lehdissäkin, joiden laatua ei ole vakavasti kyseenalaistettu. Perinteisessä politiikassa tällaista laatua älytään harvoin edes vaatia.

Osallistumishalu on paljon vaikeampi ongelma niin kauan, kun avoimet arvioinnit eivät vaikuta todelliseen politiikkaan. Niinpä tarvittaisiin tienraivaajien avulla tehtyjä avoimia arviointeja politiikoista osoittamaan menetelmien toimivuutta. Tarvitaan myös avoimia arviointeja edistävää politiikkaa ja rahoitustakin. Mutta kuka poliitikko uskaltaisi avata pelin?

Jouni Tuomisto

akatemiatutkija

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Ympäristöterveyden osasto, Kuopio